Marxin filosofia on dialektista materialismia. Tiedon hankinnassa on ajattelun ja olemisen ristiriita. Yhteiskuntatieteessä luokkataistelu kuvastaa yhteiskunnan ristiriitoja luokkien välillä. Dialektiikka on jatkuvaa kanssakäymistä; teesejä, antiteesejä ja lopulta synteesejä. Se eroaa perinteisestä materialismista siinä, ettei anna selitystä maailmasta: " --emme asetu maailmaa vastaan oppimestarimaisesti uuden periaatteen kanssa: Tässä on Totuus, polvistukaa! -- Näytämme vain maailmalle, miksi se todellisuudessa kamppailee--" Näin sanoi Marx kritisoidessaan Hegelin oikeusfilosofiaa. Hän oli täysin päinvastaista mieltä yksitysomistuksesta. Hänen tavoitteenaan olikin kommunismi.
                   Marxin mielestä filosofit ovat tähän asti vain tehneet erilaisia tulkintoja maailmasta, mutta hän katsoi tehtäväkseen maailman muuttamisen. Yhteiskuntien kehityshistoriaa säätelevät  yleiset, väistämättömät lainalaisuudet, he uskoivat Hegelin kanssa. Mitä tapahtuu, tapahtuu välttämättä. Yhteiskunnan kehitysdeterminismi ei ole kuitenkaan verrattavissa luonnon kehityslakeihin, koska kehitys ei ole tahdotonta, vaan ihmisten inhimilliset, aineelliset tarpeet edesauttavat lakien toteutumista.
                   Hegelistä Marx eroaa kuitenkin muodostettaessa käsitystä historiasta. Molemmat sanovat maailman kehittyvän dialektisesti, mutta Marx ei Hegelin lailla usko henkeen tai näkymättömään käteen joka ohjailee ihmisten toimintaa, vaan hänelle kehitykseen vaikuttaja on materia, ts. tuotanto ja talous.
                   Tästä muodostuu Marxin materialistinen historiakäsitys. Ristiriitaa aihuttavat tuotantovälineet, eivät Hegelin järki tai ideat. Järjestelmässä itsessään kytee aina sen loppu; sisäinen ristiriita on alku kehitykselle. Kapitalismi kehittää itse oman loppunsa. Vallankumous on väistämätön.
                   Marx on työn filosofi. Hän uskoo, että ihmisen erikoislaatu paljastuu hänen kyvyssään luoda uutta, kehittää uusia tuotantomenetelmiä ja lisätä tietoaan. Ihminen voi parantaa elinolojaan tietoisesti muokkaamalla ympäristöään. Ihminen on luova ja tuottava kapistus. Kapitalistisissa olosuhteissa hän ei voi toteuttaa luovuuttaan täydessä mitassaan, inhimillisten tarpeidensa mukaisesti.
                   Niinpä on luotava sellaiset olosuhteet, joissa itsensä toteuttaminen on mahdollista eikä työn tuloksia riistetä sen tekijöiltä. Sellaiset olosuhteet ovat mahdolliset yhteiskunnassa, jossa ihminen voi tehdä työtä yhteistyössä toisten kanssa yhteisesti hyväksyttyjen päämäärien hyväksi.
                   Marxin mielestä kaikki on  lopulta lähtöisin tuotannosta ja taloudesta. Kunkin ajan taiteet, tieteet ja filosofia ovat heijastumia tuotantosuhteista, ja ne palvelevat päämäärää; politiikkaa ja ideologiaa.