Platon painottaa ideoiden ja aistihavaintojen suurta eroa, joista hän kertoo tarkemmin mm. luolavertauksessaan. Näen kissan. Platonille tämä yksittäinen kissa on merkityksetön. Tärkeämpää on tavoittaa se kissuuden idea, joka on taustalla muuttumattomana ja ikuisena, toisin kuin tämä tietty kissa, joka ei ole säilyvä. Idean tavoittamiseksi on käytettävä ihmissielun parasta kykyä, järkeä. Esim. valtio ei voi olla oikeudenmukainen, jos hallitsija ei ole tavoittanut oikeudenmukaisuuden ideaa. Siksi Platon haluaakin valtionsa hallitsijoiden olevan filosofeja, tai ainakin ryhdyttävä tosissaan harrastamaan filosofiaa.  Hyvän idea muodostuu Platonin ideaopin koossapitäväksi voimaksi. Se ikäänkuin yhdistää ristiriitaisia elementtejä ja auttaa ymmärtämään ideoiden todellisen luonteen.   Filosofisilta perusasenteiltaan Platon on absolutisti. Hänen mielestään olevaiseen sisältyy ehdottoman muuttumaton, absoluuttinen aines.   Ihmisen on käytettävä järkeään yhdistääkseen tiedon ja tekemisen. Ihmisjärki on kuitenkin usein vajavainen eikä pysty erottamaan tärkeitä ideoita häilyvän aistimaailman takaa. Jotta ihminen saisi kyvyn nähdä nämä ideat, tulisi hänen opiskella filosofiaa, joka johtaa oikeaan ajattelukykyyn.