Platonille keskeinen asia on oikeudenmukaisuuden määrittely, jonka ympärille monet hänen teoksistaan ovat rakentuneet. Platonin tärkeimpänä dialogina pidetään hänen teostaan valtio, jossa hän esittelee yhteikuntautopiansa. Platon pitää ihanteellisen valtion hyveinä viisautta, urheutta, järkevyyttä ja oikeudenmukaisuutta, jotka jakautuvat valtiossa tasapuolisesti. Platon vertaa valtiotaan ihmiseen ja jakaa sen näinollen kolmeen osaan, siis kolmeen eri yhteiskuntaluokkaan; Valtion päänä ovat hallitsijat, joista Platon käyttää myös termiä "vartijat". (Platonin mielestä vääryys ja epäoikeudenmukaisuus johtuvat viimekädessä tietämättömyydestä. Puhtain hyve onkin kyky erottaa luulo todellisesta tiedosta. Tämä kyky on hänen mielestään vain filosofeilla, joka tekee ainoastaan heistä päteviä hallitsijoita. Vaihtoehtoisesti johtavien hallitsijoiden tulisi ryhtyä harrastamaan filosofiaa pystyäkseen säätämään oikeudenmukaisia lakeja. -Täytyyhän sinun oikeudenmukaisia lakeja säätäessäsi tietää, mitä oikeudenmukaisuus on.) Valtion rintana ovat sotilaat, joiden tärkein ominaisuus on urheus, jonka avulla viholliset pystytään torjumaan. Valtion lantiona ovat elinkeinoharjoittajat, joille ominaista on mm. kohtuus. Valtiossa on lisäksi orjia, mutta heillä ei ole nimettyä luokkaa, sillä heitä ei haluta mieltää ihmisiksi, valtion kansalaisiksi. ( tähän vaikuttaa ennenkaikkea Platonin aikainen suhtautuminen orjiin ja yleinen orjatalous).  Oikeudenmukaisessa valtiossa jokainen luokka hoitaa tehtävänsä pyrkimättä siirtymään toisen yhteiskuntaluokan tehtäviin. Luokkarajojen tulee olla pysyvät ja kiinteät. Työnjako on keskeinen asia, sillä kukaan ei tule toimeen yksin, eikä kukaan luonnollisesti osaa kaikkea. Platon uskoo valtion ja yksityisen ihmisen olevan rakenteeltaan melko samanlaiset. Ihmisen sielunosat vastaavat valtion yhteiskuntaluokkia ja oikeudenmukaisuus syntyy näiden ollessa sopusoinnussa.       Lainsäätäjien on ilmeisesti aluksi valittava valtioon filosofi-hallitsijat. Tämän jälkeen hallitsijat seuraavat toisiaan perimysjärjestyksessä. Toisaalta kuitenkin lupaava lapsi voidaan poikkeustapauksessa siirtää jommastakummasta toisesta luokasta (= Sotilaat tai elinkeinoharjoittajat ) hallitsijaksi, tai vastaavasti päinvastoin hallitsijaluokasta sotilaaksi tai elinkeinoharjoittajaksi. ( On kuitenkin muistettava, että lasta aletaan "kasvattaa omaan yhteiskuntaluokkaan" jo hyvin varhain, mikä ei sinänsä anna tilaa toisille yhteiskuntaluokille ominaisten ominaisuuksien kehitykselle lapsessa. Ainoastaan hallitsijoilla tulee olla poliittista valtaa, ja heitä tulee olla huomattavasti vähemmän suhteessa kahteen muuhun yhteiskuntaluokkaan. Ihannevaltion kasassapysymisen kannalta tärkeää on kasvatus, jonka Platon jakaa selkeästi kahteen osaan; Muusiseen (= lähellä nykyajan kulttuuri-käsitettä) ja gymniseen (= lähes kuin nykyajan urheilu). Nuorten lukemaa kirjallisuutta on tarkkailtava, jotta nuoret välttyisivät vääriltä vaikutteilta. Platon kieltääkin Homeroksen ja Hesiodoksen runot valtiostaan. Tähän löytyy monta syytä; Runot kuvaavat jumalat toisinaan huonosti käyttäytyvinä, mikä on väärin, sillä nuorten on opittava, että jumala on luonut ainoastaan kaiken hyvän. Toisinaan runot taas saavat lukijan pelkäämään kuolemaa, eikä näin saisi tapahtua, sillä nuorten miesten tulisi olla halukkaita kuolemaan taistelussa. Lisäksi Homeros kuvaa naurua runoissaan positiivisena
, kun säädyllisyys perusarvona kieltää äänekkään nauramisen. Lisäksi Platon kieltää kaikki kertomukset, joissa paha on onnellinen tai hyvä onneton, sillä tällaisella on nuoriin epäsuotuisa moraalinen vaikutus. Platonin kritiikki ulottuu myös draamakirjallisuuteen, sillä hänen mielestään hyvän miehen tulisi olla haluton jäljittelemään huonoa. Useissa näytelmissä kuitenkin esiintyy heittiöitä.
Jos näytelmät sallittaisiin, tulisi niissä esiintyä ainoastaan hyväsukuisia ja moitteettomia miehiä. Tämän Platon kuitenkin kokee niin mahdottomaksi, että päättää karkottaa draamakirjailijat valtiostaan.
                    Lainaus Platonin dialogista "VALTIO" :
    "Jos siis valtioomme saapuu mies, joka on niin viisas, että hän osaa tekeytyä minkälaiseksi
tahansa ja jäljitellä vaikka mitä, ja hän haluaa esiintyä itse ja esittää runojansa, niin me kaiketi kumarramme häntä pyhänä ja ihailtavana ja viehättävänä ihmisenä, mutta samalla ilmoitamme, ettei meidän valtiossamme ole hänenkaltaistaan miestä ja ettei sellaisten ole luvallista siellä olla; ja voideltuamme hänen päätänsä hajuvoiteella ja seppelöityämme hänet villakääreillä lähetämme hänet menemään toiseen valtioon."
 

Musiikissa Platon kieltää lyydialaisen sävellajin (sen ilmaistessa surua) ja joonialaisen (sen ollessa liian veltto). Hän kelpuuttaa ainoastaan doorialaisen (sillä se rohkaisee) ja fryygialaisen (joka totuttaa maltillisuuteen). Sävelmien tulee olla yksinkertaisia ja ilmaista pelotonta, sopusointuista elämää.
Ruumiinharjoituksen tulee olla ankaraa. Kaikenlainen herkuttelu on kiellettyä, lihaa saa syödä ainoastaan paahdettuna ja kalaa ei lainkaan. Tämän ohjelman mukaan kasvatetut ihmiset eivät Platonin mukaan tarvitse lääkärinapua.
 Tiettyyn ikään saakka nuoret eivät saa nähdä mitään rumaa tai paheellista, mutta sopivan hetken tullen heidät on altistettava lumouksille ja kauhuille, jotka eivät kuitenkaan saa pelottaa. Nuorten selvitessä näistä kokeista ovat he kelpoisia vartijoiksi. Hallitsijoille ja luultavasti myös sotilaille Platon ehdottaa täyttä kommunismia. Heidän tulee asua pienissä asunnoissa leirimäisissä olosuhteissa, ravinnon tulee olla yksinkertaista ja ruokahetkien yhteisiä.
 Rikkaus ja köyhyys ovat Platonin mielestä haitallisia, eikä hänen valtiossaan näinollen esiinny kumpaakaan. Valtion päämääränä onkin kokonaisvaltainen menestys. Ystävillä kaiken tulee olla yhteistä; myös vaimojen ja lasten. Tästä koituu luonnollisesti vaikeuksia, jotka tosin ovat voitettavissa. Naiset ovat täysin tasavertaisia miesten kanssa, joten myös kasvatuksen tulee olla samanlainen tytöillä ja pojilla. Platon sanoo, että naisen alkuperäinen luonteenlaatu on sama kuin miesten, joten samanlainen kasvatus tekee heistä aivan yhtä hyvät luokassaan.  lainlaatijan valitessa naisia ja miehiä hallitsijoiksi
, määrää hän heidät asumaan yhteisissä asunnoissa ja nauttimaan yhteiset ateriat. Valtiossa järjestetään juhlia, joihin viedään morsiamia ja sulhasia sen verran, kun väkiluvun pitäminen samana edellyttää. Kansalaisille uskotellaan, että morsiamet ja sulhaset valitaan arvonnalla, mutta todellisuudessa valtionjohtajat valitsevat henkilöt suvunjalostusperiaatteen mukaisesti.  Avioliittoja ei siis missään nimessä solmita rakkaudesta, vaan ne solmii valtio yhteisen edun tavoittelemiseksi. Jotta nainen sopii äidiksi, rulee hänen ennenkaikkea olla hyvästä suvusta ja lisäksi 20-40-vuotias, kun taas isäksi sopivan miehen tulisi olla 25-50-vuotias. Valtiossa myös pidetään huolta, että parhailla vanhemmilla on eniten lapsia. Lapset otetaan heti syntymänsä jälkeen pois vanhemmiltaan, eivätkä lapset ja heidän vanhempansa saa tuntea toisiaan. Rammat sekä huonojen vanhempien lapset piilotetaan "salaiseen paikkaan". Koska lapsi ei siis tunne vanhempiaan tai sisaruksiaan, on hänen kutsuttava "isäksi", "äidiksi", "siskoksi" ja "veljeksi" kaikkia, jotka iältään täyttävät nämä ehdot. Platon kieltää "isän" ja "tyttären" sekä "äidin" ja "pojan" väliset avioliitot. Hän kieltää myös "siskon" ja "veljen" väliset avioliitot joissain tapauksissa (eli hän melkeimpä kieltää kaikki avioliitot ja silti uusia kansalaisia olisi synnyttävä).  Hallitukselle Platon antaa etuoikeuden valehteluun, ja sen tulee juurruttaa kansalaisten mieliin myyttejä. Yhteiskunnassa on suuri "kuninkaallinen valhe", jonka mukaan Jumala on luonut kolmenlaisia ihmisiä, joista parhaat on tehty kullasta ja he kelpaavat hallitsijoiksi, seuraavat hopeasta ja he soveltuvat sotureiksi, loput ovat raudasta ja kelpaavat elinkeinoharjoittajiksi. Tässä valheessa ihmiset tulisivat elämään ja olisivat tyytyväisiä tehtäväänsä yhteiskunnassa.