Platon kutsui omaa ihannevaltiotaan aristokratiaksi ja järjesti sarjan huonontuvista valtiomalleista. Luonnollisesti parhaimpana hän piti omaa aristokratiaansa, jota seuraa timokratia. Tämä perustuu kunnianhimoon ja lasten kasvatus on painottunut enemmään gymniseen kuin muusiseen puoleen, joten kansalaiset ovat sotaisia. Lait ovat kuitenkin pysyviä, joten tämä valtio on melko stabiili. Timokratiaa puolestaan seuraa oligarkia, jossa ihmisten päämääränä on kamppailu rahasta. Valtion virkoja aletaan jakaa varallisuuden perusteella ja koroilla eläminen sallitaan. Valtion oikeudenmukaisuuden kannalta kauppa ja rahanlainaus ovat toisarvoisia asioita. Tästä seuraa köyhien kapina, mikä synnyttää demokratian. Tämän avainsana on vapaus. Jokainen voikin toimia mielensä mukaan, eikä mikään ole pysyvää. Demokratia suistuukin tyranniaksi, kun demokraatit nostavat keskuudestaan johtajan, joka terrorisoi kansaa. Valtion perustana on pyrkimys toteuttaa halut ja nautinnot. Ihmiset ovat valtion alaisia, eivät siis vapaita.