Pleasantville

1999

 

Ohjaus, tuotanto ja käsikirjoitus: Gary Ross

Tuottajat: Allen Alsobrook, Allison Thomas, Edward Lynn

Leikkaus: William Goldenberg

Kuvaus: John Lindley

Pääosissa: Tobey McGuire Jeff Daniels Joan Allen William H Macy

 J.T. Walsh Don Knotts ja Reese Witherspoon

New line productions, inc

 

Pleasantvillessa paistaa aina aurinko ja ihmiset ovat mukavia. Kaikki toistuu joka päivä samanlaisena, maailma on turvallinen ja muuttumaton. Perhearvot ovat kunniassa ja äiti tarjoilee aamulla ravitsevan aamiaisen kouluunlähteville kullanmuruilleen. Mutta itse asiassa Pleasantvillen maailma on eskapistisen vuoteen 1958 sijoittuvan mustavalkoisen tv-sarjan maailma, josta koulupoika David haaveilee ja josta hän hakee turvaa oman elämänsä rikkinäisyyteen ja epävarmuuteen.

 

Seikkailu alkaa, kun David ja hänen sisarensa Jennifer joutuvat oudon tv-korjaajan tuoman kaukosäätimen avulla tahtomattaan Pleasantvilleen, amerikkalaisen pikkukaupungin elämästä kertovan tv-sarjan uusintoihin. Muutaman viikon aikana nykyajasta kotoisin olevat nuoret saavat kaupungin muuttumaan. Paratiisissa tapahtuu syntiinlankeemus. Samalla mustavalkoiseen maailmaan alkaa tulla värejä. Mukavuuden kääntöpuoleksi paljastuu muutoksen pelko ja suvaitsemattomuus. Oikeussaliin sijottuva loppuhuipennus viittaa moniin liberaaleja arvoja ajaneisiin elokuvaklassikoihin. Lopulta päähenkilö on valmis palaamaan muuttuneena takaisin omaan elämäänsä. Hänelle on paljastunut, että elämän ei kuulukaan olla tietynlaista. Elävyyden hintana on elämän arvaamattomuus ja oikullisuus. Pleasantvilleläisten heräämiseen kuuluu niin aistillisuuden löytyminen, taide, kirjallisuus ja tieto kuin oman väkivaltaisuudenkin kohtaaminen. Heräämiseeen kuuluu myös  elämän tarkoituksen kyseleminen - mutta ei välttämättä vastausta. Elokuvan ihmiskuvaa voi pitää eksistentialistisena ja humanistisena.

 

Filosofian kannalta elokuva (kuten vielä vahvemmin Truman Show ja Matrix) esittää vahvasti kysymyksen siitä, mikä on todellista. Olemmeko todellisia vai jonkun elokuvan henkilöhahmoja?  Toisaalta tarinan todellisuuteen liittyy toisenkinlainen kysymyksenasettelu. Kuvaako Pleasantville sittenkin amerikkalaista yhteiskuntaa (vaikkakin melko mustavalkoisella tavalla) ja sitä ristiriitaa, joka syntyy yhteiskunnallisissa muutoksissa? Elokuva tarjoaa selkeitä viitteitä siihenkin suuntaan. Graffitit, paheellinen musiikki ja kirjaroviot viittaavat hiukan alleviivaavastikin amerikkalaiseen moraalisen enemmistön perhearvojen palautuspolitiikkaan sensuureineen ja seksuaalikasvatuskieltoineen.

 

Ehkä Pleasantville ei ole elokuvana hyvästä ideasta huolimatta kovin omaperäinen, mutta osana amerikkalaisen elokuvan jatkumoa se kannattaa kyllä katsoa. Elokuvassa on käytetty taitavasti monia vähän kliseisiäkin tehokeinoja (mm. auktoriteettien kuvaus alaviistosta). Viihteen kaava toteutuu myös onnellisen lopun muodossa. Mutta onko maailma, johon Bud/David palaa, sekään loppujen lopuksi todellinen?