1. Etiikan kultainen sääntö1-3 p. Säännön tai periaatteen määrittely ihmisen velvollisuudesta toimia toisia kohtaan niin kuin itse haluaisi toisten toimivan itseä kohtaan sekä sen lisäksi viittaus kultaisen säännön taustaan uskonnoissa tai filosofiassa, tai pohdintaa säännön ilmentymistä käytännön elämässä.
4-6 p. Säännön juurien osoittaminen uskonnoissa ja filosofiassa sekä säännön käytännön merkityksen pohdintaa ja esimerkkejä vaikkapa perheen, koululuokan tai laajempien yhteisöjen toiminnasta. Edelleen vaihtoehtoisten eettisten periaatteiden (esim. hyötyperiaate) pohtiminen on luonteva tapa syventää kultaisen säännön merkitysanalyysiä.
2. Mitä teolta edellytetään, jotta sitä voidaan arvioida moraalisesti?
Lähtökohtana on moraalisen vastuun käsite, ja erityisesti se millä ehdoin joku on teosta moraalisesti vastuussa. Tälle vastuullisuudelle on asetettu kaksi ehtoa: tietoisuus ja vapaus.
Teon tietoisuuteen liittyy tahallisuus (puhtaita vahinkoja ei arvioida moraalisesti) sekä tietty moraalisen tietoisuuden taso. Jälkimmäisestä voidaan todeta, että lapsen tai henkisesti häiriintyneen ei katsota olevan täysin vastuussa teoistaan. Samoin eläinten toimia ei nykyisin arvioida moraalisesti. Tätä teon tekijään liittyvää ominaisuutta on kutsuttu moraalitajunnaksi.Jotta teko on tekijän oma teko, on hänellä oltava tekoa tehdessään ainakin tietyä ulkoista ja sisäistä vapautta.
Ulkoinen vapaus liittyy ulkoisen pakon alaisena toimimiseen. Sisäisestä pakosta voidaan puhua, kun teko tehdään esim. voimakkaan tunnekuohun aikana pikaistuneesti tekoa varsinaisesti harkitsematta.
Edellisen lisäksi voidaan pohtia mitkä teot kuuluvat moraalisen ilmiön piiriin (ovat moraalisesti merkittäviä), onko moraalitajuntaa todella olemassa ja mitä ongelmia kysymykseen sisältyy tahdon vapauden näkökulmasta.1-3 p. Moraalisen vastuullisuuden ehtojen käsittely siten, että jomman kumman käsittely riittää 1-2 pisteeseen.
4-6 p. Edellisten tarkentaminen esimerkein, jotka voivat liittyä lainsäädännössä määriteltyyn tekojen rangaistavuuteen, pohdintaa vastuullisuuden ehtojen pätevyydestä tai kysymyksen liittymisestä muihin ongelmiin kuten tahdon vapauteen.
3. Totuus-käsitteen ongelmia
Puhuttaessa tiedon totuudesta tarkoitetaan, että jokin väite on tosi tai epätosi. Emme voi väittää, että jokin olio olisi tosi tai epätosi (esim. "kana on tosi", mutta "kanalla on kuusi jalkaa" voi olla tosi tai epätosi lause". Väitteen on lisäksi oltava mielekäs (lause "Suomen kuninkaalla ja kanalla on yhtä monta jalkaa" on mieletön).
Totuus-käsitteen ongelmista on löydettävissä esimerkiksi seuraavat näkökulmat: Miten totuudesta varmistutaan? ja Mikä on totuuden kriteeri? Ensin mainitussa ongelmassa voidaan erotella looginen ja empirinen totuus (vrt. Kantilla a priori tai a posteriori tieto). Tällöin on usein todettu, että mikäli väite on absoluuttisesti totta se ei koske reaalitodellisuutta (siis on looginen totuus kuten 1+1=2), ja mikäli väite koskee
todellisuutta se on vain todennäköisesti tosi. Tästä voidaankin päätyä pohtimaan absoluuttisen totuuden ja todennäköisyyden käsitteiden suhdetta. Totuuden kriteereiden ongelman käsittely liittyy ns. totuusteorioihin (korrespondenssi- ,koherenssi- ja pragmaattinen teoria).
Totuus-käsitteen pohdinnalle saattaa antaa myös aineksia esim. se mikä on sanan "tosi" korrekti käyttö (totuus-sanan semanttinen analyysi), kysymys siitä mitä tarkoitetaan ilmoituksen (jumalallisen) kautta saadulla tiedolla ja voidaanko sen totuudesta puhua samassa merkityksessä kuin tieteellisen tiedon totuudesta. Sen sijaan totuudellisuuteen liittyvät moraaliset ongelmat eivät liity totuus-käsitteen ongelmiin kysymyksen tarkoittamassa mielessä.
1-3 p. Joidenkin keskeisten ongelmien mainitseminen ja esim. totuusteorioiden luettelonomainen tietäminen.4-6 p. Ongelmien selkeää ymmärtämistä osoittava yksityiskohtaisempi käsittely. Kiitettävä vastaus sisältää esimerkkejä ja ongelmien sekä niiden ratkaisuyritysten selittämistä. (esim. millaisiin ongelmiin eri totuusteoriat liittyvät).
4. Ihmisoikeudet Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallisen julistuksen mukaan.
Ihmisoikeuksien perusasiakirjaksi on muodostunut yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 1948. Näillä ihmisoikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, jotka itse kullakin on suoraan sen perusteella, että on syntynyt ihmisolennoksi. Julistuksen johdannossa sanotaan, että julistus annetaan "kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi".
Julistuksen artiklat kattavat sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset oikeudet että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet.
1-3 p. Yleiskäsitys julistuksen sisällöstä.
4-6 p. Hyvä käsitys julistuksen sisällöstä tai yleiskäsitys julistuksen sisällöstä sekä pohdintaa julistuksen merkityksestä ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ja siihen liittyen julistuksen sitovuudesta ja ihmisoikeuskäytäntöihin vaikuttavista tekijöistä. Lisäansioina voidaan pitää julistuksen periaatteiden liittämistä sitä edeltäneeseen oikeusajatteluun (esim. Amerikan Yhdysvaltojen perustuslaki 1787 ja Ranskan suuri vallankumous 1789).
5. Sosiaalinen eriarvoisuus yhteiskuntaeettisenä kysymyksenä.
1-3 p. Laajaa vaihtelua voi esiintyä jo perusvastauksessa, jossa eriarvoisuusilmiöitä osoitetaan ja suhteutetaan siihen eettiseen perustaan, joka ilmenee tasa-arvoisuuden ihanteena erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä ja esim. Suomessa jopa kaikkien puolueiden ohjelmissa.
4-6 p. Vastausta voidaan syventää osoittamalla sosiaalinen eriarvoisuus ongelmaksi vain osassa yhteiskuntamalleja, kun taas jossain toisessa - esim. kastijakoon perustuva yhteiskunta - eriarvoisuudesta on luotu eettinen normi. Toinen syventämisen linja on sen osoittaminen, miten muodollinen tasa-arvoisuus ei ratkaise sosiaalisen eriarvoisuuden ongelmia eikä edes muodollista tasa-arvoisuutta hevin ole voitu ulottaa vaikkapa
siirtolaisiin tai pakolaisiin.
Kolmas mahdollisuus syventää käsittelyä on sen osoittaminen, miten sosiaalista eriarvoistamista voidaan käyttää sanktiona tuomittavista teoista; pidätetyn tai vangin rooliin asettaminen pudottaa ihmisen jopa sosiaalisen arvoasteikon huipulta pohjalle.
6. Edvard Westermarckin näkemys moraalin ja kulttuurin suhteista.
1-3 p. Vastauksesta ilmenee, kuka Westermarck oli ja mikä on hänen moraalikäsityksensä ydin.
4-6 p. Vastauksessa esitellään Westermarckin näkemystä ja sen perusteluja sekä rinnastetaan näitä muihin näkemyksiin moraalin ja kulttuurin suhteista.
7. Esittele vertaillen kaksi käsitystä tajuisuuden säilymisestä kuoleman jälkeen.
Vertailupareina voivat olla tiettyjen katsomusten käsitykset (esim. luonnontieteellinen humanismi, hindulaisuus, kristinoppi jne.) tai yleisemmät katsomustavat (ateismi, agnostismi, sielunvaellusoppi). Tällöin on mahdollista vertailla myös esim. kahden eri uskonnon käsityksiä
Pelkkä oppien esittely ei ole vertailua, vaan vastaajan tulisi rinnastaa käsitysten erilaisia tai samanlaisia piirteitä. Syvempää kuin opillisen tason vertailu on käsitysten perusteiden vertailu (miksi tajunta häviää, miksi ei häviä sekä
sen liittyminen koko katsomuksen maailmankuvaan).
1-3 p. Lähinnä opillinen vertailu.
4-6 p. Edellisen lisäksi erojen ja samanlaisuuksien pohdintaa ja opin perusteiden vertailua sekä mahdollisesti käsitysten vertailu ihmisen elämänkäytännön kannalta.