Havana

Mies kasinolla pelaa pokeria. Rahasta, suurista summista.

Lupeissa on iso peli. Kuuban Lidolla jouluaattona 1958 ja uudenvuodenaattona 1959. Jack Weil (Robert Redford) tapaa jo lautalla matkalla USA:sta Kuubaan kauniin naisen, Robertan (Lena Olin). Ja lupautuu - rahasta - ajamaan tämän auton maihin. Salakuljetusta? "Hajuvesiä", naurahtaa Roberta epävarmasti.

Sidney Pollackin elokuva Havana (1990) on kuvaus postmodernista elämästä. Näyttämönä rikkaiden ulkomaalaisten huvittelukeskus, Havanna. Roberta Duranin puoliso Arturo (Raul Julia), rikkaan - liian rikkaan, toteaa Arturo itse - suvun jälkeläinen on siirtynyt vallankumouksellisten puolelle. Roberta hänen mukanaan.

SIM:n (Batistan salaisen poliisin) miehet vangitsevat Duranon pariskunnan. Robertaa kidutetaan. Lehdessä kirjoitetaan, että Arturo Durano on tapettu. Jack ostaa Robertan vapaaksi - vainko huvitellakseen kauniin naisen kanssa? Mikä Jack Weil oikein on miehiään?

Jack tutustuu Robertan myötä Kuuban nurjaankin puoleen. Sen kansanosan, jonka olojen parantamiseen - ja Batistan vallastasyöksemiseen - Castron johtamat vallankumoukselliset tähtäävät.

Elokuva on monitasoinen, henkilökuvaus hienovaraista, herkkää, musiikki tarkoin valittua, mukaansatempaavaa. Tässä elokuvassa mikään ei ole selvää. Se on sillä tavalla halkinainen. Katso se useampaan kertaan: yksityiskohdat alkavat kertoa sinulle aiempaa enemmän. Henkilöiden motiivit, mielenliikkeet, teot saavat syvyyttä.

Kriitikot ovat järestään pitäneet Havanaa Casablancan kopiona. Halpana tuotteena. Miksikö? Itse arvelen, että yksi syy on se, että tässä elokuvassa ei ole selkeästi hyväksyttävissä olevia hyviksiä, ei selkeästi täydellisiä konnia.

Havanan loppuratkaisu jää avoimeksi. Rainassa on useita intertekstuaalisia viitteitä. Esimerkiksi Roberta on roolihahmossaankin ruotsalainen (Casablancan Ilsa - Ingrid Bergman - norjalainen) ja loppukohtaus sijoittuu vuoden 1963 loppupuolelle - vuoden, jolloin Kennedy murhattiin.

Elokuvan tulkintaa varten olen antanut tehtävänantoa varten ainekset Zygmund Baumanin kuuluun typologiaan. Muun muassa Hesarissa julkaistut Baumanin artikkelit 'Pyhiinvaeltajasta turistiksi' (HS 5.11.1994) ja 'Pyhiinvaeltajan perilliset' (13.11.1994). Artikkelit on suomentanut Marjatta Perlinen ja toimittanut Heikki Hellman.

Tehtävänantona esim.: "Erittele ja tulkitse elokuvaa postmodernin filosofian viitekehyksessä, Baumanin esittämien elämänstrategioiden valossa."

Sopii erinomaisesti FI:n etiikan kurssille. Miksei myöskin jollekin elämänkatsomustiedon kurssille - niillä en ole tätä rainaa kokeillut. FI-etiikan kurssilla kyllä: toimii hyvin!

Kaisu Pöyliö