Humanismi – historiaa ja nykypäivää

CORLISS LAMONTIN LUONNEHDINTA HUMANISMISTA 

"Filosofisen mietiskelyn varhaisimmista päivistä lähtien syvälliset ja terävä-älyiset ajattelijat niin idässä kuin lännessä ovat esittäneet yksinkertaisen väitteen, että inhimillisen elämän pääasiallinen tarkoitus on työskennellä ihmisen onnen hyväksi tässä maailmassa ja luonnon rajojen sisällä, joka luonto on hänen kotinsa.  Tämä tässä luonnollisessa maailmassa tarjolla olevien yltäkylläisten aineellisten, kulttuuristen ja henkisten antimien nauttimisen, kehittämisen ja kaikkien ulottuville saattamisen filosofia on johtopäätöksissään syvällinen mutta helppo ymmärtää ja tervettä järkeä vastaava.  Tämä ihmiskeskeinen elämisen teoria on saanut historian pitkien ajanjaksojen aikana suhteellisen vähän huomiota.  Sillä on aikojen kuluessa ollut monta nimeä, mutta minun uskoakseni se on filosofia, jolle kaikkein täsmällisin nimitys on Humanismi."

Corliss Lamont, The Philosophy of Humanism, 1949, kuudes tarkistettu ja laajennettu painos 1985, s. 3

Humanismin historia

(Barbara Smokerin kirjan Humanismi pohjalta)

Smoker pitää varsinaisena humanismina ainoastaan sekulaaria (ei-uskonnollista) tieteellistä humanismia. Ihmiset, jotka varsinaisten humanististen ajatusten lisäksi uskovat horoskooppeihin tai jumaliin, eivät hänen mukaansa varsinaisesti ole humanisteja. 

Humanismin katsotaan syntyneen antiikin Kreikassa. Protagorasta sanotaan usein ensimmäiseksi humanistiksi. Hän sanoi: ”Ihminen on kaiken mitta.” Tämä on perusta modernille humanismille. Tässä tehdään pesäero humanismin ja uskonnollisen uskon välille. Protagoraan jälkiä seurasi Demokritos, joka kehitti atomioppia. Hän hylkäsi uskonnolliset käsitykset ja lähti tutkimaan luontoa. Samoin kuin nykytiede, hän katsoi, että kaikki koostuu aineellisista pienistä osasista, atomeista.

Myös Hippokrates oli antiikin humanisteja. Sairauksia pidettiin häneen asti jumalallisen tahdon osoituksena. Hippokrates alkoi havainnoida oireita tarkkaan ja hakea niille täsmällisiä, ei-jumallallisia selityksiä. Eräät hänen sairastapauksistaan on kuvattu niin täsmällisesti, että niistä kyetään tänä päivänä määrittelemään sairaudet.

Samoihin aikoihin eli myös Sokrates. Hänen tärkein antinsa humanismille oli kyseleminen. Sokraattisella menetelmällä pyrittiin kyselemisen ja keskustelemisen avulla löytämään totuus. Humanistinen vaatimus vapaasta kyselemisestä täyttyi. Sokrateen seuraaja Platon ei istu humanistiksi yhtä hyvin. Platon oppi ikuisista, muuttumattomista ideoista lähestyy uskonnollista käsitystä taivaasta.

Aristoteles taas pudotti ideat luonnollisiksi asioiksi, muodoiksi. Asioilla on tietty muoto, mutta ne eivät ole olemassa millään ideaalisella tasolla. Aristoteleen suurimmat saavutukset humanistina olivat ihmisen tutkimuksen sisällyttäminen luonnontieteisiin, ihmisen hyvinvoinnin ottaminen moraalin mittariksi ja sen myöntäminen, että ihmiskunnassa on suuri potentiaali, jos se vapautetaan jumalin pelosta. Keskiajalla nämä Aristoteleen ajatukset jäivät syrjään.

Epikuros uskoi atomioppiin, ja hänen teksteistään voisi päätellä, että hän ei uskonut jumaliin, vaikka niistä puhuikin (se oli mahdollisesti hankaluuksien välttämiseksi). Smoker pitääkin häntä ateistisena materialistina. Epikurolaisten hautakirjoituksista näkyy heidän suhtautumisensa elämään ja kuolemaan: ”En ollut – olen ollut – en ole – en välitä”. Epikuroksen mielestä hyvä elämä on mielihyvän täyteistä elämää, jossa on nautintoa, mielenrauhaa ja ystävyyttä, ja josta puuttuu kipu. Modernissa humanismissa on paljon epikurolaista. Siihen kuuluu mielihyvän arvostaminen, mutta toisaalta stoalaisuudesta tulee tyyni asenne huonossa tilanteessa, kun mitään ei ole tehtävissä.

Keskiaikaa Smoker pitää pimeänä aikana. Renessanssinkin humanistit olivat vielä kristillisiä (Erasmus ja Thomas More). Suuret taiteilijat kuten Leonardo ja Michelangelo kuvasivat kristillisiä aiheita, mutta inhimillisen näköisesti. Tänä aikana rakkaus taiteisiin yhdistyikin sanaan ”humanismi”. Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita musiikista, kirjallisuudesta ja kuvataiteista, kutsuvat itseään humanisteiksi, vaikka todelliseen humanismiin kuuluu myös kiinnostus tieteestä ja sen menetelmistä. Tieteellinen menetelmä on humanistinen tapa saada selville, kuinka asiat ovat. Sekä tiedemiesten että humanistien on oltava valmiita muuttamaan ajatuksiaan, jos ne eivät vastaa tosiasioita.

Uuden ajan tieteenfilosofia (Locke, Berkeley, Hume), empirismi oli tärkeä askel kohti humanismia, vaikka useimmat 1600-luvun empiristeistä olivat vielä kristittyjä. Ranskassa kirjailija Voltaire ja ensyklopedisti Diderot aloittivat ei-kristillisen liikkeen, jota kutsuttiin valistukseksi. Liike levisi muuallekin Eurooppaan ja maailmalle, eikä kirkko pystynyt patoamaan uskonnottomuuden tulvaa. 1700-luvulla nämä ihmiset käyttivät itsestään nimityksiä naturalisti, rationalisti ja vapaa-ajattelija. Kristityt kutsuivat heitä skeptikoiksi tai epäuskoisiksi.

1800-luvulla humanismin kehitykseen liittyivät utilitaristit Jeremy Bentham, James ja John Stuart Mill, Herbert Spencer ym. Utilitaristit palasivat epikurolaiseen ajatteluun, ja hakivat moraalilaille perusteet hyödystä ja mielihyvästä. Vuosisadan puolessa välissä Darwin tutkimuksineen edisti tieteellistä käsitystä ihmisestä. 1840 vapaa-ajattelija G. J. Holyoake keksi sanat ”sekularismi” ja ”sekularisti” ranskan kielen maallista tarkoittavasta sanasta. Näitä sanoja käytetään vieläkin. Nykyään radikaalimmilla humanisteilla on tapana kutsua itseään ateisteiksi, vapaa-ajattelijoiksi tai sekularisteiksi. Sovittelevammat taas kutsuvat itseään humanisteiksi tai agnostikoiksi.

1900-luvun alkupuoliskon suurimmaksi humanistiksi nousi Bertrand Russell. Filosofina toimimisen lisäksi Russell lähti kansalaisaktivistiksi, kirjoitti, aloitti kampanjan ydinaseriisunnan puolesta, otti osaa mielenosoituksiin. Sokrates siirrettynä nykymaailmaan, tuomittuna kansalaistottelemattomuudesta. 1900-luvun tieteessä DNA-tutkimus on ollut tärkeää. Se on osoittanut, että luojajumalalle ei jää mitään tekemistä. Tutkija Jacques Monodin kirjan otsikko on lainaus Demokritokselta 2400 vuoden takaa: ”Kaikki mitä maailmankaikkeudessa on olemassa on sattuman ja välttämättömyyden tulosta.” Nyt näiden ajatusten takana oli jo vankkoja tieteellisiä tosiasioita .

Humanismi on elämänasenne. Humanisti pitää jokaista yksityistä ihmistä itsessään arvokkaana. Humanistit ovat rationalisteja, koska pitävät ihmisjärkeä parhaana oppaana elämän ongelmia kohdatessa. He ovat sekularisteja, koska haluavat vapauttaa yhteiskunnan uskonnollisten uskomusten kuristusotteesta. He ovat vapaa-ajattelijoita, koska eivät halua jättää ymmärrystään minkään instituution haltuun. He ovat materialisteja metafyysiseltä kannaltaan, empiristejä tiedonhankinnassaan, utilitaristeja moraalissa ja epikurolaisia elämäntaidossa.

Humanistien mielestä jokaisen vastuullisen ihmisen tulisi tehdä valintansa itse. Humanistiset hyveet ovat totuuden kunnioitus, henkilökohtainen vastuu, suvaitsevaisuus, huomaavaisuus, avara myötätunto, yhteiskunnallinen valveutuneisuus, pyrkimys yhteistyöhön ja huolenpito luonnosta.

(referoi Juha Eerolainen)

Humanistinen manifesti 2000- kohti uutta planetaarista humanismia 
(lyhennelmä, alkup. ks. http://www.kolumbus.fi/humanistiliitto/manifesti.html)

Johdanto

Humanismi on maailmaa muuttanut eettinen, tieteellinen ja filosofinen näkemys. Sen juuret ulottuvat muinaisen Kreikan ja Rooman filosofeihin ja runoilijoihin, kungfutselaiseen Kiinaan ja klassisen Intian Carvaka-liikkeeseen. Humanistiset taiteilijat, kirjailijat, tiedemiehet ja ajattelijat ovat muokanneet modernia aikakautta jo yli puolen vuosituhannen ajan. Itse asiassa humanismi ja modernismi on usein nähty samana asiana, sillä humanistiset ajatukset ja arvot ilmaisevat uudelleen viriävää luottamusta ihmisten kykyyn ratkaista ongelmansa ja valloittaa uusia tutkimattomia alueita.

Moderni humanismi puhkesi kukoistukseensa renessanssin aikana. Tämä johti modernin tieteen kehitykseen. Valistuksen aikana se synnytti uusia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ihanteita ja innoitti aikamme demokraattisia vallankumouksia. Humanismi on myös auttanut luomaan uudenlaisen eettisen näkemyksen, joka korostaa vapautta ja onnellisuutta sekä yleismaailmallisia ihmisoikeuksien hyveitä.

Tieteellinen naturalismi

·     Naturalismin mukaan kaikki hypoteesit ja teoriat on testattava kokeellisesti, luonnollisiin syihin ja tapahtumiin viitaten. Mystisten syiden tai yliluonnollisten selitysten mukaan tuominen ei ole hyväksyttävää. Tieteen metodit eivät ole erehtymättömiä. Ne ovat kuitenkin luotettavimmat metodit mitä meillä on tietämyksemme laajentamiseksi ja ongelmiemme ratkaisemiseksi. Humanistien mukaan tieteellisiä metodeja pitäisi soveltaa laajasti inhimillisten pyrkimysten eri alueilla.

·     Vaikkakin maailma on perimmiltään fysikaalis-kemiallinen, niin sen prosessit ja objektit ilmenevät monilla havainnon tasoilla: atomia pienempinä hiukkasina, atomeina ja molekyyleinä; geeneinä ja soluina; organismeina, kukkina, kasveina ja eläiminä; psykologisena havainnointina ja kognitiona; sosiaalisina ja kulttuurisina instituutioina; planeettoina, tähtinä ja galakseina. Voimme täten vedota esimerkiksi luonnontieteisiin tai yhteiskuntatieteisiin erilaisissa selittämisen konteksteissa. Tämä ei myöskään sulje pois moraalisten, esteettisten, tai muiden inhimillisen kokemuksen kulttuuristen ilmaisujen arvokkuutta.

·     Naturalistien mukaan yliluonnollisille maailmanselityksille ja syille ei ole riittäviä tieteellisiä todisteita Tieteellinen teoria evoluutiosta tarjoaa kuitenkin säästeliäämmän ja eri tieteenalojen laajalti tukeman selonteon ihmisen alkuperästä. Me uskomme, että ihmiskunnan on aika hyväksyä täysi-ikäisyytensä, ja jättää taakseen taruilu ja taikausko korvikkeina empiirisesti testatulle tiedollemme todellisuudesta.

Etiikka ja järki

Korkeimpien eettisten arvojen toteutuminen on tärkeää humanistiselle elämänkatsomukselle. Uskomme, että tieteellisen tiedon kasvun myötä ihmiset kykenevät valitsemaan viisaammin. Tässä mielessä tosiasioiden ja arvojen, "olemisen" ja "pitämisen" välillä ei ole läpäisemätöntä muuria. Järkemme ja käsityskykymme avulla voimme paremmin arvioida arvostuksiamme tämänhetkisen tietämyksemme, sekä niihin sitoutumisen seurausten perusteella.

·     Humanistit kaikkialla puoltavat kirkon ja valtion toisistaan erottamista. Uskomme, että valtion pitäisi olla tunnustukseton – ei minkään uskonnon kannattaja eikä vastustaja. Hylkäämme täten teokratian, joka yrittää pakottaa kaikki yhden moraalisen tai uskonnollisen säännöstön muottiin. Uskomme, että valtion pitäisi sallia erilaisten arvojen yhteiselo laajassa kirjossa.

·     Moraalisen toiminnan perustavat periaatteet ovat kaikille kulttuureille yhteiset – olivat ne sitten uskonnollisia tai eivät. Läpi inhimillisen historian kehittyneiden moraalisten taipumustemme juuret ovat syvällä ihmisluonnossa. Humanistinen etiikka yhdistää eettisen valinnan viime kädessä jaettuihin inhimillisiin intresseihin, haluihin, tarpeisiin ja arvoihin. Arvioimme näitä valintoja sen perusteella, mitkä niiden seuraukset ovat ihmisten onnellisuudelle ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuudelle.

Mitkä ovat humanistisen etiikan avainperiaatteet?

1. Keskeiset arvot ovat yksilön arvokkuus ja autonomia. Humanistinen etiikka sitoutuu maksimoimaan valinnanvapauden – ajattelun- ja omantunnonvapauden, vapaan tutkimuksen, sekä yksilöiden oikeuden elää elämäänsä kuten sopivaksi näkevät, niin kauan kuin toisille ei koidu vahinkoa.

2. Puolustaessaan yksilöiden itsemääräämisoikeutta humanisti ei tarkoita, että kaikenlaista käyttäytymistä olisi suvaittava. Erilaisten elämäntyylien suvaitseminen ei välttämättä edellytä niiden arvostamista. Humanistit tiedostavat, että kaikki yksilöt elävät yhteisöissä, ja että jotkut teot ovat tuhoisia ja vääriä.

3. Humanistiset moraalifilosofit ovat puolustaneet hyveellisyyden etiikkaa. Tässä kuvaamme tulevat mukaan sellaiset hyveet kuin kohtuus, maltillisuus, itsehillintä. Myös kyky autonomiseen valintaan, luovuus, esteettinen taju, motivaatiollinen kypsyys, rationaalisuus, sekä omien lahjakkuuksien toteuttaminen ovat hyveellisyyden mittapuita. Humanismi pyrkii tuomaan esiin parhaan ihmisessä, jotta ihminen voisi löytää sen elämässään.

4. Humanistit tunnustavat vastuumme ja velvollisuutemme toisillemme. Meidän ei pitäisi kohdella toisia ihmisiä vain omien halujemme tyydytyksen välineinä. Heidät tulee huomioida tasa-arvoisen, yhtäläisen kohtelun ansaitsevina persoonina. Jokaista yksilöä on kohdeltava humaanisti.

5. Humanistit uskovat, että empatian ja välittämisen hyveet ovat keskeisiä eettisessä toiminnassa.

6. Tärkeällä sijalla humanistien agendalla on lasten ja nuorten moraalinen kasvatus – hyveellisen luonteen kultivointi, moraaliseen kasvuun rohkaiseminen, moraaliajattelun kykyjen kehittäminen, sekä yleisiin moraalisääntöihin kasvattaminen.

7. Humanistit kehottavat järjen käyttöön eettisiä arvostelmia muotoiltaessa. Oikeutus inhimillisille arvoille ja moraalisille periaatteille löytyy rationaalisen harkinnan ja tutkimuksen avulla, ja erimielisyyksien esiin noustessa niistä on neuvoteltava – aina kun mahdollista – rationaalisessa dialogissa.

8. Humanistien mukaan meidän pitäisi olla valmiita muokkaamaan eettisiä periaatteitamme ja arvojamme tämän hetken realiteettien ja tulevaisuuden odotusten valossa. Meidän täytyy hyödyntää menneiden aikojen moraaliviisautta, mutta myös kehittää uusia ratkaisuja sekä vanhoihin että uusiin eettisiin ongelmiin.

9. Humanistien mukaan meidän pitäisi kunnioittaa periaatteiden etiikkaa. Tämä tarkoittaa etiikkaa, jonka mukaan päämäärä ei oikeuta keinoja;

Planetaarinen oikeuksien ja velvollisuuksien julistus

·     Meidän on pyrittävä poistamaan köyhyys ja aliravitsemus, sekä tarjoamaan riittävä terveydenhoito ja katto pään päälle ihmisille kaikkialla planeetallamme.

·     Meidän on pyrittävä turvaamaan kaikille riittävä toimeentulo ja taloudellinen turva.

·     Jokaista ihmistä on suojeltava oikeuttamattomalta ja tarpeettomalta vahingoittamiselta, vaaralta ja kuolemalta. Kuolemanrangaistus ei ole hyväksyttävä rangaistusmuoto. Se on korvattava muilla pelotteilla, kuten elinkautisilla vankilatuomioilla. Suurin osa sivistyneistä kansoista on jo kieltänyt kuolemanrangaistuksen.

·     Yksilöillä on oikeus elää valitsemassaan perhe- ja kotitalousmuodossa, varallisuutensa mukaan, ja lasten hankinnan on oltava kunkin itsensä päätettävissä.

·     Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus koulutukseen ja kulttuurilliseen virkistäytymiseen.

·       Ihmisiä ei saa syrjiä rodun, kansallisen taustan, kansallisuuden, kulttuurin, kastin, luokan, uskonnon, sukupuolen tai sukupuolisen suuntautuneisuutensa perusteella. Uskonnonvapautta ja oikeutta uskonnon harjoittamiseen on kunnioitettava. Uskonnollisten toisinajattelijoiden, agnostikkojen ja ateistien näkemyksiä on kunnioitettava yhtä lailla. Heille on suotava yhtäläinen vapaus olla harjoittamatta uskontoa.

·     Tasa-arvon periaatteita on kunnioitettava sivistyneissä yhteisöissä, kaikissa neljässä päämerkityksessään: Tasa-arvoisuus lain edessä. Tasa-arvoinen huomiointi. Perustarpeiden tyydyttäminen. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

·     Jokaisella ihmisellä on oikeus elää hyvää elämää, tavoitella onnellisuutta, saavuttaa luovaa tyydytystä ja viettää vapaa-aikaansa omilla ehdoillaan, niin kauan kuin hän ei aiheuta muille vahinkoa.

·     Yksilöillä pitäisi olla mahdollisuus nauttia taiteesta ja osallistua sen tekemiseen.

(humanistisesta manifestista keräsi Juha Eerolainen)