|
|
|
25. marraskuuta 2009
|
    
|
Maarit Laitinen: Kulttuuriantropologia ja ET(luentomuistiinpanoja ET:n rajoja etsimässä seminaarista 21.3.2000 Satu Honkalan ja Juha Eerolaisen kirjaamina) Nykyoppilaat elävät monikulttuurisessa maailmassa, globalisaatio on aivan eri luokkaa kuin ennen. ET:llä on aivan oma roolinsa koulussa ohjaamassa oppilaita Antrolpologian keskeisyyttä ei voi ohittaa. Tarkoituksena on tutkia ihmiostä ja hänen historiaansa eri paikoissa ja eri aikoina. 3 perusperiaatetta: 1.yhteisöliinen näkökulma, yksilö ei koskaan ole irrallaan yhteisöstään. 2.Ihmistä ja kulttuuria tutkitaan kokonaisvaltaisesti, holistisesti, asioiden ja ilmiöidn väliset suhteet ovat erityiskiinnostuksen kohteena. 3.Vertaileva ote: tutkitaan samanlaisuutta ja eriliasuutta kulttuureissa. Sitä mikä yhdistää kulttuureita universaalisti ja toisaalta sitä, mikä on kullekin ominaista. Esim sukulaisuussuhteet ovat universaaleja, mutta toiminta suvun kesken eroaa. Antropologi on ainakin kahden kulttuurin osasena: omansa ja tutkimuskohteensa. Toinen kulttuuri on peilinä, jonka avulla voimme tarkkailla myös omaa kulttuuriamme. Tutkimuskohteena ovat perinteisesti olleet Euroopan ulkopuoliset yhteisöt, nykyään tutkitaan myös modernia valtioita ja kaupunkeja. Marginaaliväestöt kiinnostavat niissäkin, siirtolaiset, slummien väestö ym. Tärkein tiedonhankintatapa on kenttätyö. Antropologi asuu ainakin vuoden tutkimansa yhteisön jäsenenä. Antroplogi opettelee normit ja tavat. Hän osallistuu, havainnoi ja tarkkailee. Maarit itse on ollut Tobagossa 14-henkisessä taloudessa. Jos ET perustuu vain länsimaiseen ajattelutapaan, se ei tavoita yleistä inhimillisyyttä. Muitakin kuin länsimaisia arvoja, uskomuksia ja maailmankatsomuksia pyritään ymmärtämään. Antropologia on relativistista. Suuntaa antavana ohjenuorana relativismi on välttämätön, vaikka siihen liittyy ongelmiakin. Moninaisuuden ymmärtäminen on mahdotonta, jos olemme etnosentrisiä. Ihmisoikeuksien julistuksessa polttopisteessä on yksilö. Suurimmassa osassa maailman yhteiskuntia suku on toiminnan ja oikeuksien ja velvollisuuksien yksikkö, ei yksilö. Esim. avioliitto ei ole kahden yksilön välinen sopimus, vaaan sukujen. Sukuryhmä omistaa karjan, solmii soimuksia jne. Kun nuori vaimo osassa Sudania jää leskeksi, hänen mahdolliset tulevat lapsensa kuuluvat miesvainajan suvulle (ns. haamuavioliitto). On huomattavia eroja siinä, mitä eri paikoissa pidetään hyvinä ja pahoina. Ainoa kattava periaate on silmä silmästä, hammas hampaasta, eli kova rangaistus vakavasta rikoksesta. Tällaista hetrogeenisyyttä ei pitäisi sivuuttaa, kun puhutaan ihmisoikeuksista. Entä ihminen totuuden etsijänä? Länsimainen tiedonhankinta pitäytyy empiiriseen todisteluun. Tällainen merkitysten anto on aina kulttuurista ja sosiaalista toimintaa. Spiritual babtist-yhteisössä unet ja näyt ovat keskeinen osa todellisuutta. Ne eivät ole alitajunnan tuotetta, van ne tulevat jostain ulkoa, reaalimaailmasta. Unista saa tietoa arkielämään. Pyhimykset ilmestyvät, kun henki valtaa. Lisäksi on kuolleitten lähisukulaisten henkiä. Jotkut kohtaavat näitä olentoja myös tavallisessa valvetilassa. Henkiö nähdään siinä kuin muitakin ihmisiä. Eräs Wayne on voittanut monia tappeluitakin lähisukulaistensa henkien avulla. Tyypillisiä viestejä tuonpuoleiststa ovat ohjeet tai kiellot. Kaikki kirkollisiin menoihin liittyvät tavat ovat pyhältä hengeltä saatua tietoa. Myös rahapelivihjeitä voi saada hengiltä. Parantamiseen voi myös saada tietoa. Babtistit makaavat sensorisessa deprivaatiossa jopa kolme viikkoa ja silloin henki lähtee vaeltamaan. Tällaisen askeesin aikana voi saada viestejä koko saarelle tai seurakunnalle kerrottavaksi. 60-luvulla esim. eräs oli saanut viestin Grenadalle saapuvasta pyörremyrskystä, ja kiirehti varoittamaan. Myrsky tulikin. Henkimaailmalla, tuonpuoleisella on siis paljon merkitystä. Hengiltä saatu tieto on todellista ja sen varaan perustetaan elämää. Henkitietoa testataan empiirisesti. Usein kaksi tai useampia matkustaa samassa tilassa, matkat ovat jaettuja, ja sellaisina varteenotettavia todisteita. Empiirinen todiste, aistittavuus on esim. se, kun kirkossa kuollut henki tulee ja valtaa jonkun ruumiin ja toimii siinä kuin eläessäänkin ja kaikki näkevät sen. Matkoilla saadaan aistikokemuksia, savun hajua, nähdään maisemia yms. Sitä pidetään empiirisenä todisteena. On
tärkeää tuoda tällainen moninaisuus samanarvoisena suomalaisen elämäntavan
ja maailmankatsomuksen rinnalle. Erilaisia katsomuksia ei pitäisi
arvottaa. Ympäristö muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi. Sitä tärkeämpää on
nähdä eri ajattelutapojen suhteellisuus.
Esityksen jälkeen käytiin innokasta keskustelua, jossa pohdittiin mm. seuraavia asioita: onko maailma tosi / epätosi vai se, mikä koetaan? Mihin johtaa tieto-opillinen ja eettinen relativismi? Eikö ole objektiivista todellisuutta ja onko mikä tahansa sallittua? - somalityttöjen silpominen esimerkkinä - - antropologisen tutkimusmenetelmän ymmärtäminen auttaa ymmärtämään toisenlaista elämänmuotoa, antaa etäisyyttä omaan kulttuuriin ja välineitä lähestyä muita - koululla pitää olla oma arvoperusta, koulu ei voi olla reativistinen. Toinen asia miten perustellaan esim. ihmisoikeudet, johon koulussa on sitouduttava. Suvaitsevuutta korostava näkökulma koulussa tärkeä, koulu on usein dogmaattinen eli liian varma omista arvoistaan. |
Tätä sivustoa on viimeksi päivitetty 02. elokuuta 2006