Kokemuksia maailmanperintökohteiden käytöstä kulttuuriperinnön opetuksessa Roihuvuoren ala-asteella

 

Kimmo Sundström
Roihuvuoren ala-aste

Miten tähän päädyttiin, miksi maailmanperintökohteiden opetusta?

Suomen Tammi- koulutusten yhteydessä on puhuttu paljon kulttuuriperinnön ja kansallisomaisuuden opettamisen merkityksestä. Eräs esitelmä kertoi Haagin sopimuksesta ja sen mukaisista suojelukohteista, paikoista, maisemista, rakennuksista ja muista vastaavista sellaisista kohteista, jotka pitäisi jättää mahdollisten sotatoimien ulkopuolelle. Perustelut ovat samansuuntaisia kuin maailmanperintökohteidenkin opetuksessa, ehkä kuitenkin hieman enemmän kansallisesti ja paikallisen kulttuurin ja arvojen näkökulmasta painottuneita. Innostuin itse tästä aiheesta, ja keskustelimme myös Tammi-hankkeessa mukana olevassa UNESCO-ryhmässä Haagin sopimuksen suojelukohteiden ja maailmanperintökohteiden yhtäläisyyksistä. Yhtymäkohtien kartoituksen jälkeen laadin suunnitelman opetustilanteen järjestämisestä ja käytännön kokeilemisesta.

Käytännön kokeilu tapahtui Roihuvuoren ala-asteen kuudetta kouluvuottaan opiskelevien oppilaiden ryhmässä. Oppilaat olivat tottuneita erilaisten projektitöiden ja pienimuotoisten tutkimusten tekemiseen, joten tämä kokeiltu suunnitelma ei välttämättä ole kaikissa oppilasryhmissä sellaisenaan sovellettavissa ennen kuin itse metodi on opiskeltu. Jakson sijoittuminen aivan kouluvuoden loppuun osoittautui loppujen lopuksi hyväksi valinnaksi, monelle tämä työ oli ikään kuin lopputyö, "näytön paikka", menetelmät ja tutkimuksentuottamistaidot olivat kaikille tuttuja. Lisäksi tehtävä poikkesi virkistävästi oppikirjasisältöihin suoraan liittyvästä opiskelusta ja antoi mahdollisuuden liittää tutkimukseen runsaasti itse tuotettua ja perusteltua ajattelua.

Periaatteet ja lähtöajatukset

Periaatteena oli maailmanperintöajatuksen ja Haagin sopimuksen periaatteiden käyttäminen opetuksessa, historiantutkimuksen näkökulmasta ja kulttuuriin, estetiikkaan ja yleisiin arvoihin perustuvan arvioinnin kautta. Etsittiin, perusteltiin ja haettiin kohteen tai asian arvoa eri lähtökohdista, perustavana tutkimuskysymyksenä "Millä perusteella jotain tiettyä kohdetta pitäisi suojella?"

Lähtökohtana olivat maailmanperintökohteet, joiden kautta lähdettiin merkitysten etsintään ja syiden pohtimiseen. Mikä on se asia, mitkä ne syyt, joiden perusteella jokin tietty kohde on suojeltava? Samalta pohjalta pohdittiin jatkossa Haagin sopimuksen ajatusta arvokohteiden säilyttämisestä. Perustelujen löytämisen kautta haettiin kulttuuriperinnön käsitteen löytämistä sekä historian tutkimista ja opiskelua myös nykyaikaan ja nykyiseen kulttuuriin liittyen. Oppilaat hakivat kohteita tutkiessaan ajallista jatkumoa menneisyydestä nykypäivään, ja pyrkivät selvittämään perintökohteiden merkitystä, eräänlaista merkityskaarta etsien. Tehtävänä oli pohtia mikä oli kohteen alkuperäinen merkitys tai arvo, miten se on muuttunut ja mitä se on nykyään. Jonkin verran asian käsittely jatkuu myös tulevaisuuden puolelle.

 

Toteutus

Aiheiden läpikäymiseen ja tehtävän esitelmätyön pohjustamiseen ja työohjeisiin käytettiin kaksi yhteistä opiskelutuokiota, kumpikin n. tunnin mittainen, sen lisäksi ATK-opetusaikaa käytettiin kolmisen tuntia työstämisvaiheessa, ja muuta omatoimiaikaa oppilaan omien tarpeiden mukaan.

Kansallisomaisuuden ja kulttuurimerkityksen kartoittamisen esille nostamisen ja pohtimisen kautta käytiin oppitunnilla läpi lähin, kaikille tuttu kohde eli Suomenlinna. Yhteisessä keskustelu/pohdintaosuudessa opiskeltiin maailmanperintökohteiden valintaperusteet ja suojelun idea. Tästä siirryttiin seuraavalla tunnilla Haagin sopimuksen perusteisiin. Etsittiin yhtäläisyyksiä ja määriteltiin lisää suojelun ja jälkipolville tallentamisen ideaa. Tässä yhteydessä pohdittiin myös tulevaisuuden osuutta. Pohdittiin mahdollisia tulevia kohteita, jotka nyt ovat uusia ja hankalia ajatella historiallisesti merkittävinä, mutta joiden arvo tulevaisuudess voi olla toinen. Miten nykyisiin olemassa oleviin asioihin suhtaudutaan vaikkapa 200 vuoden päästä? Muutamien oppilaiden kanssa tämä johti myös uuteen ongelmaan käsiteltyämme Turun linnan vaiheita. Oppilaille heräsi kysymys siitä, että jos ja kun jotakin rakennusta, maisemaa tai aluetta laajennetaan, muutetaan ja kehitetään, niin miten esim. ajatus alkuperäiseen asuun entisöimisestä tai ennallistamisesta voidaan yksimielisesti toteuttaa. Kuka päättää mikä on se arvokkain tai merkittävin vaihe kohteen muuttuvassa historiassa?

Seuraavassa vaiheessa oli omatoimitehtävän vuoro. Maailmanperintökohteiden listaa löytyi verkosta, www.freenet.hut.fi/whe, ja ensimmäinen tehtävä oli valita esiteltäväksi yksi kohde. Kohteesta piti selvittää perustietojen lisäksi syyt ja perustelut sen valinnalle maailmanperintölistaan. Lisäksi kohteesta tehtiin omakohtainen merkitysarvio, miksi oppilas valitsi juuri sen, ja miten se vaikuttaa oppilaaseen henkilökohtaisesti. Toinen tehtävä oli esitellä samaan tapaan jokin itse valittu kohde Haagin sopimuksen suojelukohteeksi ja perustella valintansa opeteltuja kriteereitä ja määrittelykeinoja käyttäen. Tämän osuuden oppilaat kokivat mielenkiintoiseksi ja suurin osa valitsi innolla erilaisia kohteita ja yritti keksiä mahdollisimman vankkoja perusteluja valinnoille. Työ oli melko itsenäistä, ja ATK-luokka kovassa käytössä. Toisaalta hankalaksi mutta antoisaksi osoittautui oman näkemyksen ja henkilökohtaisten merkitysten ja kiinnostuksen syiden etsiminen. Joillekin oppilaille kohteiden miettiminen jäi niin vahvasti päälle, että leirikoulumme aikana ensimmäinen kysymys Saarenmaalla Kuressaaren linnan oppaalle oli spontaanisti "Onks tää maailmanperintökohde?" ja jatkona "Voisko tää olla Haagin suojelujuttu?" ja oppaan kertoessa miksi linna on säilynyt, sotatoimet menneet ohi, niin eräs oppilaista tokaisi: "Ihan kuin se ois ollu joku suojelukohde."

Opetusjakson suunnitelman perusrakennetta piti hieman muuttaa kokemusten mukaisesti. Seuraava rakennesuunnitelma on edellisten kokemusten mukaan muokattu suunnitelma, kunkin kohdan alla on esitelty edellisen toteutuksen huomioita ja kommentteja. Suunnitelmaa voi toteuttaa myös nuorempien oppilaiden kanssa, kunhan tiedonhankinnan ja –käsittelyn taidot ovat auttavasti hanskassa. Toki niitä opitaan tässäkin, mutta varattua aikaa pitää lisätä huomattavasti. Tässä suunnitelmassa ajoitus perustuu siihen, että itse tutkimusmetodien ja käsittelytapojen opettamiseen ei kulu ylimääräisiä tunteja.
 
Opetusjakson rakenne:

1.  Yhteinen opetustuokio ( 1 – 2 oppituntia ) ja yhteistä pohdiskelua maailmanperintökohteista, mitä ne ovat, miksi niitä on, mitä tarkoittaa maailmanperintö?
 

 
 
 

Yleisperiaatteiden ja käsitteiden jälkeen esimerkkinä yhteinen Suomenlinnan kohteeseen keskittyvä arviointi ja tarkastelu. Oppimateriaalina Suomenlinnan historiaan liittyviä kuvia ja tekstejä. Pohdinta ja tärkeimmät perustelut ja perustiedot tehdään yhteisenä vihkotyönä oppilaiden vihkoihin, kootaan ajatukset ja perustelut taululle/kalvolle.

Syventävänä ja motivointina opintokäyntinä retki Suomenlinnaan on käytännössä osoittautunut tehokkaaksi sekä ennen että jälkeen opetustuokion. Opintokäynnillä aloittaminen motivoi tehokkaasti, kun taas käynti paikan päällä opetuskäsittelyn jälkeen syventää opittua.

2.  Yhteinen opetustuokio, pohdinta ja vihkotyö Haagin sopimuksen periaatteista ja ajatuksesta. ( 1 – 2 oppituntia ) Lähtökohtana voidaan pitää maailmanperintökohteiden perusteltuja arvoja. Näkökulmaa kavennetaan enemmän paikallisiin arvoihin ja arvostuksiin, samalla pohditaan niiden eroavaisuuksia. Olisiko sama kohde muualla, toisessa maassa ja kulttuurissa, samalla tavalla arvostettu. Pohditaan ja keksitään yhdessä taulukoontina mitä perusteita ja mitä arvoja mahdollisiin kohteisiin voisi liittyä.
 

Omassa opetusryhmässäni nousi esiin myös eri uskontojen väliset uskontoon liittyvät arvokohteet. Esimerkiksi pyhät paikat ja rakennukset, mikä niiden arvo on, jos uskonnon vaikutus jätetään huomiotta. Mahdollisen sotatilanteessa eteen tulevaa tahallista toisen osapuolen arvokkaiden kohteiden turmelemistakin pohdittiin, aihe nousi keskusteluun oman kulttuurin arvomerkkien, kuten lipun kunnioituksesta, ja siihen liittyen vihollisten lippujen polttamisesta nöyryyttämistarkoituksessa.

3.  Tehtävänanto: Tehtävänä projektityön keinoin tehdä pienimuotoinen kaksiosainen esitelmä/tutkielma jossa aiheena yksi maailmanperintökohde ja ehdotus Haagin sopimuksen mukaisen suojelun kohteeksi.

a.       Maailmanperintökohteen valinta siten, että maailmanperintökohteiden listalta valitaan sellainen kohde, joka on myös omasta mielestä arvokas ja hyvin perusteltu. Tutkielmassa tulee pohtia annettujen perustelujen ja yleistietojen pohjalta kohteen arvoa, miksi se on merkityksellinen ja tärkeä ja miten arvo on perusteltu. Lisäksi kohde arvioidaan myös omien lähtökohtien ja arvojen kannalta. Miksi oppilas itse valitsi juuri sen kiinnostavimmaksi kohteeksi?

b.      Oppilas valitsee mielestään Haagin sopimuksen periaatteisiin sopiva suojelukohde-ehdotuksen ja perustelee sen sekä yleisin että henkilökohtaisin perusteluin. Kohteeksi saa valita joko suomesta tai mistä tahansa muualta maailmasta löytyvän kohteen. Mallia työskentelyyn ja toteutukseen edellisestä maailmanperintötehtävästä.

1.  Omatoiminen työaika: Omatoimista, luokanopettajan ja ATK-opettajan ohjaamaa työskentelyaikaa n. 4 - 6 tuntia, joista 3 – 4 ATK-luokan ja koulun kirjaston tiloissa. Tiedonhankintaa maailmanperintökohteita esitteleviltä sivuilta, kohdetietoa verkosta ja tietokirjoista. Oppilaat seuraavat ja kommentoivat toistensa perusteluja ja työskentelyä ja vertaavat kohteitaan työskentelyn aikana. Lisäksi jokainen tutustuu yhteisesti kohdelistaan ja esimerkkitapauksiin, jolloin idea tulee todennäköisesti kaikille selväksi.

2.  Työt voidaan asettaa joko luokkaan tai suoraan verkkoon näytteille ja tutustuttavaksi, jos työ tehdään kokonaisuudessaan tietokoneilla. Lisäksi oppilaat esittelevät valmiin työnsä koko luokalle. Lisäksi jokainen tekee omasta työstään kysymyksiä muille.

Muita kokemuksia ja johtopäätöksiä

Oppilaat kokivat työskentelyn mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi, erityisesti valintasyiden etsimisen ja perustelemisen. Tehtävänä kun ei ollut pelkästään esitellä kohde, vaan myös sen merkitys. Kohteen arvioiminen meni joskus jopa tärkeimmäksi asiaksi päivän aikana, ja vilkkaita väittelyitäkin arvoista ja perusteluista käytiin oppilaiden kesken. Lisäksi valinnaisuus viehätti, maailmanperintökohteita ja muita mahdollisia arvokkaita kohteita löytyy varmasti joka makuun. Aikakäsitteen miettiminen kohteiden yhteydessä oli jotenkin konkreettisemman ja kouriintuntuvamman oloista kuin yleisesti historiaa käsitellessä. Samoin aikakäsittelyn venyttäminen tulevaisuuden puolelle onnistuu melko helposti ja motivoitavaksi. Mitkä ovatkaan meidän aikamme tuottamia tallentamisen arvoisia kohteita? Tämä oli oppilaille niin mielenkiintoinen sivujuoni, että siitä ehkä kannattaisi tehdä ihan oma opetuskokonaisuutensa. Kaiken kaikkiaan omakohtaisen työstämisen kautta suojelun idea tulee helposti ja hauskasti tutuksi