25. marraskuuta 2009

Pekka Elo & Juha Savolainen

FILOSOFIAN JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON

PROFIILEISSA ON EROA

Elämänkatsomustieto eli ensimmäinen uskontoisesti sitoutumaton aito katsomusaine Suomessa antoi odottaa itseään vuodeta 1926 vuoteen 1985. Sitten pitkällisten ponnistelujen jälkeen vuonna 1994 tehtiin päätös lukion filosofian uudesta asemasta: siitä tuli pakollinen oppiaine. Sitäkin kutsutaan lukion tuntijaossa katsomusaineeksi, mutta onko se filosofian kannalta osuvaa, on kiistanalaista.

Ennen filosofian uutta tulemista pelikenttä oli ollut hyvin vapaa, ja elämänkatsomustieto oli varannut paikkaa lukiossa hyvin filosofisella puhetavalla. Kun olimme uudessa tilanteessa nousi oikeutettu kysymys näiden oppiaineiden rajanvedosta eli demarkaatiokysymyksestä.

Rajankäyminen olisi ollut helppoa historiallisesti ja hallinnollisesti: laki määrittelee (tai pikemmin luettelee) oppiaineet, valtioneuvosto antaa tuntijaon ja Opetushallitus opetussuunnitelman perusteet. Mutta se ei ratkaise oppiaineiden identiteettiä oli sitten kysymys sisällöistä, lähestymistavoista ja suhteista taustatieteisiin.

Siksi vuoden 1994 Itämeren maiden filosofian opetuksen kollokviossa (Elo & Korhonen & Savolainen 1995) ja vuoden 1995 ainedidaktiikan symposiossa Helsingin yliopistolla (Elo & Savolainen & Simola 1995). ryhdyttiin rajankäntiin aineiden ja tieteenalojen sisäisestä erottelusta. Sen jälkeen kysymystä on pidetty esillä, syksyllä 1995 elämänkatsomustiedon täyttäessä pyöteät 10-vuotta (Savolainen & Elo & Simola 1995), sitten saman vuoden joulukuussa Delhin rationalistikongressissa, seuraavana vuotena tammikuussa Vijayawadan vastaavassa kokouksessa ja keskustelun avauksina USAssa Analytic Teaching - ja Eupoopassa AIPPh - Forum Europa -aikaukausjulkaisuissa (Elo & Savolainen 1996 a ja b).

Filosofian tiedonetsintä

Länsimaisen tieteen ja länsimaisen filosofian synty ovat erottamattomissa. Erityistieteiden kehittymisen myötä filosofia on ottanut tehtäväkseen tutkia juuri niitä kysymyksiä, joihin vielä ei voida vastata laskemalla tai kokeita tekemällä. Ainoaksi tavaksi tutkia tätä aluetta jää järjen käyttö. Maailman järjestystä, olemassaolon kriteereitä, tiedon luonnetta ja hyvän elämän mahdollisuuksia koskevat keskustelut ovat jatkuneet antiikista nykyaikaan.

Filosofian maailmankuvaa jäsentäviä pyrkimyksiä ja erityistieteiden harjoitusta ei kuitenkaan tarvitse asettaa vastakkain. Sekä filosofian että erityistieteiden historialle ja nykypäivälle tekee paremmin oikeutta näkemys, jossa filosofia ja erityistieteet asettuvat saman tiedonetsinnän toisiaan täydentäviksi tutkimusperinteiksi.
Yhdistäähän niitä toisiinsa metodinen sitoumus objektiivisuuden tavoitteluun ja järjestelmälliseen järjenkäyttöön.

Filosofian opetus ja erityistieteet

Useat nykyfilosofian kiinnostavimmat ongelmat liittyvät erityistieteiden harjoittamiseen. Tieteenfilosofia selventää tieteellisen tiedon luonnetta, erityistieteiden filosofia niiden tutkimuslähtökohtia. Lukion filosofialla on samankaltainen rooli. Se antaa välineitä kysyä erityistieteiden tulosten pätevyyttä. Esimerkiksi biologian opetuksessa ei opiskella tietoteoriaa. Mutta biologian opiskelussa voidaan käyttää filosofian opettamia käsitteitä, kun keskustellaan vaikka evoluutioteorian periaatteista ja perusteluista.

Filosofiassa opiskellaan myös etiikkaa. Siinä opimme arvioimeen tieteellisen tutkimuksen arvolähtökohtia, olipa kysymys tieteen reiluudesta tai eläinkokeiden oikeutuksesta.

Filosofia ja arjen viisaus

Filosofisella keskustelulla on yhteyksiä myös taiteiden ja elämäntaitojen harjoitukseen. Partioidessaan ymmärretyn ja ei-ymmärretyn rajamailla ja yrittäessään jäsentää suuria kokemuksen kenttiä filosofia samalla tekee itsestään jalon leikin kaltaista luovaa toimintaa. Sen kauneimmilla tuloksilla on ajatonta viehätystä. Samalla tavalla filosofisen käsityön ja käsitetaiteen tuloksena syntyy elämisen malleja, jotka antavat yksilön elämälle mieltä ja merkitystä siitä riippumatta ovatko ne tavoittaneet perimmäisen totuuden ihmisen olemisesta. Siis filosofia on tavoitellut käytännöllistä viisautta.

Kaikesta tästä huolimatta länsimaisen filosofian historia on teoreettisen tiedon etsimisen historiaa, jossa järkiperäinen argumentaatio ja pyrkimys täsmälliseen käsitteenmuodostukseen palvelevat objektiivisuutta. Mikäli tieteen historia todistaa jonkinlaisesta edistyksestä, kyse on objektiivisuuden kasvun historiasta. Tämän perinteen tulee näkyä myös lukion filosofian opetuksessa. Vain tällöin filosofian opetuksen yleissivistävä rooli pääsee täysiin oikeuksiinsa eli rakentamaan siltaa "kahden kulttuurin" välille. Tällöin filosofia pystyy tekemään ymmärrettäviksi eurooppalaista kulttuuriamme muokanneet suuret sivistykselliset virtaukset.

Elämänkatsomuksia on olemassa

Elämänkatsomustiedon näkökulma on toimijan ja elämään osallistujen näkökulma. Elämänkatsomus voidaan ymmärtää henkilökohtaisesti omaksutuksi maailmankatsomukseksi. Näin elämänkatsomukseen sisältyy hyvin henkilökohtaisia valintoja. Itse joudun valitsemaan käytänkö aikani ja tarmoni musiikin luomiseen vai ihmissuhteiden vaalimiseen. Tällaisiin kysymyksiin ei voi olla objektiivista, yksilön omista toiveista riippumatonta vastausta.

Elämänkatsomustiedolla ei ole omaa erityistiedettään. Tämä ei suinkaan johdu siitä etteikö "elämänkatsomus" olisi yksilön olemiseen todella kuuluva ilmiö. Liioin ei syynä ole se, etteikö tällaista elämänkatsomusta voisi tieteellisesti tutkia. Miksi ei voisi olla "katsomustieteen" professuureja, elämänkatsomustieteen tieteenfilosofiaa ja tutkimusetiikkaa. Kyse on pikemmin siitä, että tällainen selittävä ja kuvaava "katsomustiede" palvelisi vain osaa koulun elämänkatsomustiedon tavoitteista. Onhan tämän oppiaineen tavoitteena ohjata opiskelijaa tekemään omat elämänratkaisunsa.

Elämänkatsomustiedon taustatieteet

Esittämäämme näkemystä vastaan voisi huomauttaa, että on olemassa elämän ohjeita antava "katsomustiede". Siis on olemassa etiikka, jota on kutsuttu leikillisesti hyvän elämän tieteeksi. Mutta on kaksi perustetta, miksi etiikkaa ja elämänkatsomustietoa ei voi samaistaa.

Ensinnäkin etiikka on vain yksi elämänkatsomustiedon "taustatieteistä". Niitä on paljon muitakin: teoreettinen filosofia, antropologia, sosiologia, psykologia, uskontotiede, estetiikka jne. Elämänkatsomustiedon taustatieteiksi voidaankin nimittää tutkimusaloja, joiden käsitteitä ja lähestymistapoja elämänkatsomustiedon opetus käyttää. Useiden tieteiden ja oppien yhdistelmäksi ymmärrettyä "elämänkatsomustiedettä" voisikin hyvin verrata nykyaikaiseen tekniikkaan eli sovellettuihin tieteisiin.

Toinen ja ratkaisevampi perustelu on filosofisen etiikan oma luonne. Filosofisessa etiikassa voidaan tutkia kansalaisen hyveitä, yleisen hyvinvoinnin edistämistä tai ihmisoikeuksia. Näissä tarkasteluissa etsitään yleisiä periaatteita, jotka ylittävät minän näkökulman. Yleisten periaatteiden etsintä on perusteltua, kun kysessä on yhteisöelämän järjestäminen. Tässä mielessä etiikka ansaitseekin tulla kutsutuksi hyvän elämän tieteeksi. Hyvään elämään kuuluu kuitenkin myös valintoja, jotka ihminen tekee juuri omassa asiassaan.

Ihminen omassa asiassaan

Ihminen tarvitsee tietoa saavuttaakseen arvokkaana pitämänsä päämäärät. Erityistieteiden tulokset palvelevat yksilöä keinoina saavuttaa tavoitteensa. Viisas ja valistunut yksilö ei kuitenkaan toimi pohtimatta omia tavoitteitaan. Taide, kirjallisuus ja keskustelu muiden ihmisen kanssa tarjoavat yksilölle elämisen malleja ja vertailukohtia. Filosofia auttaa kritisoimaan ja perustelemaan omia uskomuksia sekä harkitsemaan tavoitteiden johdonmukaisuutta. Mutta lopulta ihmisen on itse valittava. Tämä on aina ollut elämänfilosofian olemassaolon oikeutus. Elämänkatsomustieto on nykyaikaista elämänfilosofiaa.