Kotkavirta

25. marraskuuta 2009

MITÄ ET VOISI OLLA? MITÄ SEN TULISI OLLA?

Jussi Kotkavirta

Feton kevätpäivät 8.-9.3. 2002

Sulkeistetaan "elämänkatsomustieto", sen herättämät mielikuvat ja siihen kerääntyneet merkitykset, ja koetetaan ajatella, mitä sen tulisi olla.

Oppiaineen tulee palvella kirkkoon ja uskontokuntiin kuulumattomien heterogeenista joukkoa, joten sen täytyy olla sisällöllisesti monimuotoisuutta suvaitseva mutta työtavoiltaan ja tavoitteiltaan riittävän yhtenäinen. Auki kannattanee pitää optiota, että ET:stä joskus tulee valinnainen aine.

ET:n tehtävä on opettaa tietoja ja harjaannuttaa valmiuksia, joita oppilaat yksilöinä tarvitsevat kasvaakseen toimintakykyisiksi, itsenäisiksi, ajatteleviksi persooniksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi

- itsetuntemusta ja kykyä tiedostaa omia haluja ja toiveita

- itsemääräämistä eli kykyä vaikuttaa omiin haluihin ja toiveisiin

- kykyä arvioida omaa toimintaa myös toisten näkökulmasta

- kykyä luottaa sekä omaan itseen että toisiin

- kykyä nauttia elämästä, kokea tyydytystä, onnea

- tervettä suhdetta omaan ruumiillisuuteen ja kykyä ylläpitää terveyttä

- kykyä sitoutua arvokkaana ja oikeana pitämiin asioihin sekä niiden edistämiseen käytännössä

- kykyä hahmottaa elämää jatkuvana ja suhteellisen johdonmukaisena, merkityksellisenä kokonaisuutena

- kykyä löytää elämälle sellaisia arvoja, ihanteita sekä periaatteita, jotka tuovat elämään johdonmukaisuutta, suuntaa sekä syvyyttä

Kuten uskonto, ET käsittelee monenlaisia oppilaiden käytännöllisen identiteetin rakentumisen kannalta tärkeitä sisältöalueita ja kysymyksiä. Teistisen kehyskertomuksen sijaan ET:ssä rakennetaan varsin väljää humanistista, ts. ihmisten omiin kykyihin luottavaa, järkiperäistä, kriittistä ja pluralistista kehyskertomusta.

ET:ssä kulloinkin käsiteltävät sisältöalueet ja myös työskentelytavat määräytyvät oppilaiden käytännöllisen identiteetin pitkän aikavälin kehitystarpeista, eivät mistään tieteestä tai katsomuskokonaisuudesta. Näin ollen ET ei ole filosofiaa, kulttuuriantropologiaa, psykologiaa, etiikkaa, kirjallisuutta, kulttuuritutkimusta, sosiologiaa, taidetta ¾ se ei ole mitään näistä ja samalla se on niitä kaikkia.

Keskeinen kysymys: Mitä on se oppilaiden käytännöllinen identiteetti, jonka kehitystarpeista ET:n sisältöalueet ja työskentelytavat määräytyvät? Tästä ET:n opettajilla tulisi olla suhteellisen selkeä näkemys, jotta he voisivat tietää, mitä, miten ja miksi kulloinkin ET:ssä käsitellään.

Kyse on itseydestä, siitä mitä ja miten itse kukin yksilönä on, mitä itse kukin hahmottaa kysymällä: Kuka minä olen? Mitä minä teen? Miksi teen sitä mitä teen? Mitä haluan? Mitä arvostan? Mitä tavoittelen, ihailen jne.

Kyse on itse kukin suhteista omaan itseen, itsesuhteista, jotka vähitellen rakentuvat monenlaisissa suhteissa toisiin ihmisiin ja erilaisiin asioihin maailmassa. ET käsittelee kaikkiaan tätä itsesuhteiden ja maailmasuhteiden vähittäin jäsentyvää suhdeverkostoa. ET:n tehtävä on osaltaan auttaa oppilaita jäsentämään maailmaa ja omaa itseään siten, että oppilaat kykenisivät elämässään toteuttamaan mm. aiemmin mainittuja asioita eli elämään kohtuullisen hyvin.

Itse- ja maailmasuhteiden kokonaisuutta on hyödyllistä jäsentää tunnustussuhteina. Tällöin on mahdollista erottaa muotoja sekä niitä vastaavia sisältöalueita, jotka auttavat opettajaa jäsentämään, missä kulloinkin mennään ja miksi.

Esimerkiksi seuraavat tunnustussuhteiden muodot voidaan erottaa:

	läheisimmät ihmissuhteet, jotka ovat tunnevaltaisia; niissä kasvaa kyky rakastaa, nauttia, luottaa itseen ja toisiin;
	koulutyö, myöhemmin opiskelu ja ansiotyö, itsen toteuttaminen opiskelussa ja ammatissa, ja tähän kaikkeen liittyvät ihmissuhteet; näissä kasvaa kyky arvostaa toisia ja itseä;
	kulttuuri harrastuksiin, vapaa-aikaan, itsetoteutukseen, ystävyyssuhteisiin liittyvänä käytäntöjen kokonaisuutena; tähän liittyy kyky tunnistaa omaa erityislaatua, yksilöllisyyttä, samastua toisiin ja erottautua heistä;
	yhteiskunnan oikeudelliset ja hallinnolliset normijärjestelmät ja instituutiot; näissä kasvaa kyky hahmottaa itseä ja toisia tasa-arvoisina oikeuspersoonina, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia;
	yhteiskunnan poliittinen järjestelmä, osallistuminen, julkisuus, vaikuttaminen asioihin; näissä kasvaa kyky hahmottaa itseä ja toisia kansalaisina, jotka ottavat vastuuta ja huolehtivat toisistaan;
	moraali yhteiskunnallisena instituutiona ja yksilöllisenä ja yhteisöllisenä käsitysjärjestelmänä; tässä kasvaa kyky kunnioittaa itseä ja toisia yhdenveroisina moraalisina persoonina, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia;
	elämän suuret merkitys- ja tarkoituskysymykset, perimmäiset arvot, elämän arvokkuuden perimmäiset lähteet, myös uskonnolliset kysymykset; näissä opitaan hahmottamaan omaa ja toisten elämää laajemmasta näkökulmasta sekä kohtaamaan oman itsen äärellisyys;

Ainakin näitä käytännöllisen identiteetin rakentumisen muotoja ja vastaavia sisältöalueita ET:ssa tulisi käsitellä luokka-asteelta toiselle ja kokonaissuunnitelman puitteissa. Ensimmäisillä luokka-asteilla opiskelu rakentuu kertomuksille ja erilaisille tilanteille; vasta vähitellen se saa käsitteellistä jäsennystä. Opettajilla, oppimateriaalien laatijoilla, ja opetussuunnitelmia tekevillä tulisi kuitenkin olla hallussaan mahdollisimman selkeä skeema siitä, miten ET:n opetus etenee luokka-asteelta toiselle ja miksi, minkälaisia tavoitteita ja sisältöalueita kulloinkin tulisi toteuttaa. Vasta tällaisen perusrungon varaan on sitten mahdollista aidosti luoda koulukohtaisia opetussuunnitelmia.

Elämänkatsomus on itse kukin käytännölliseen identiteettiin kuuluva asia. Se ei niinkään ole katsomuskokonaisuus, jonka osaisimme tarvittaessa vaikka panna paperille, kuin hahmottamis- ja toimintatapojen kokonaisuus, jota toteutamme arkielämässä. Jos näin on, silloin työskentelytapojen ja sisältöalueiden kokonaisuuksien käsittelyn tulisi olla sellaista, että se antaa oppilaille yksilöinä tilaa ajatella asioita myös omasta näkökulmastaan.

Tämä ET:n omakohtaisuus ei kuitenkaan saisi merkitä kaoottisuutta. Se ei myöskään tarkoita, etteikö ET:stä voisi pitää kokeita tai tehdä selkeitä ja perusteltuja kysymyksiä yo-kokeissa. ET:n kurssin rakentuvat tiedollisille sisällöille, joissa käsitellään käytännöllisen identiteetin rakentuminen kannalta keskeisten tunnustussuhteiden alueita. Sisältöalueet kertautuvat ylemmille luokka-asteille edettäessä ja muuttuvat käsitteellisemmiksi.

Epätietoisuus oppiaineen luonteesta sekä täsmällisistä ja perustelluista tavoitteista ja sisällöistä jatkuu niin kauan kuin ET:n perusluonnetta ei perinpohjaisesti ajatella läpi ja kirjoiteta auki. Edellä on lyhyessä muodossa yksi mahdollisuus tehdä tämä. Olen päätynyt tähän ET:n perusteita käsittelevillä kursseillani Jyväskylän OKL:ssa, ja tarkoitukseni on kirjoittaa tämäntapaisen ajatusrungon pohjalta opettajankoulutukseen tarkoitettu kirja.

Etusivu | Lehtinen | Kotkavirta | Elo

Tätä sivustoa on viimeksi päivitetty 20. lokakuuta 2006