 | Monet Platonin dialogit ovat hyvää tavaraa ja
Aristotelesta voi vähän valikoida ("Nikomakhoksen etiikassa" on
paljon ihan kiinnostavaa ja lukiolaisellekin luettavissa olevaa,
"Metafysiikassa" opiskelijakohtaisesti...). |
| Epiktetos auennee myös lukiolaiselle. |
| Thomas Moren "Utopia" on sujuvasti luettavissa - samoin
|
| Montaignen "Esseet" ja |
| Erasmuksen "Tyhmyyden ylistys" (tosin näiden filosofisen
pointin avaamiseen tarvitaan varmaan jo vähän edistyneempää opiskelijaa
- ettei jää ihan et-keskusteluksi). |
| Descartesin "Metafyysiset mietiskelyt" ja "Metodin esitys"
ovat ok. lukiolaisellekin. |
| Russellin yleiset ja lyhyet perusteokset on myös ok.
|
| Miksi ei myöskin William Jamesin "Pragmatismi".
|
| Von Wrightin joitakin juttuja voisi kuvitella luettavansa...
|
| Lockea lukiolainen ymmärtää, mutta ei välttämättä jaksa lukea
(ellei ole itse aiheesta kiinnostunut): "Tutkielma hallitusvallasta"
sisältää monia keskeisiä pointteja nykyisenkin yhteiskuntafilosofian
keskustelusta. |
| Jos siihen lisää valikoituja pätkiä Hobbesin "Leviathanista"
ja Rousseaun "Yhteiskuntasopimuksesta", niin saa melko hyvän
yhteiskuntafilosofian klassikot-materiaalin. |
| Millin "Utilitarismi" on varsin selväjärkistä tekstiä ja
sopii edelliseen teemaan. |
| Nietzschen teksti voi olla joillekin rankkaa, mutta monille
antoisaa: ainakin "Iloinen tiede" ja "Epäjumalten hämärä"
|
| Schopenhauerin suomennokset ovat hyvin yleistajuisia.
|
| Aika spesifinä tekstinä - lahjakkaille, erityisesti feministisesti
suuntautuneille opiskelijoille - voisi suositella Kierkegaardin
"In vino veritas"-teosta.... mainio In Vino Veritas,joka kunnioittaa
Platonin pitojen perinteitä. Herrat pitävät pidot ja keskustelevat
syvistä kokemuksista. |
| Sartren "Eksistentialismikin on humanismia"-essee on myös
erinomainen lukiokäyttöön. |
| Charles Taylorin Autenttisuuden etiikka |
| Platon: Valtio. Sopivan raflaava, ja dialogimuodossa ihan
luettava.Sisältää niin käytännöllisiä (ts. yhteiskunnallisia) että
teoreettisia (luolavertaus) ajatuksia. |
| Descartes: Metodin esitys. Ajankohtainen mm. uuden käännöksen
takia, yllättävän luettava ja omakohtainen. |
| Nietzsche: Näin puhui Zarathustra. Puhutellee etenkin nuoria
miehiä.Vaarana se, että aloitteleva lukija takertuu teoksen
päällimmäisellä tasolla esitettyihin kärjistyksiin. |
| Russell: Filosofian ongelmia. Yllättävän mutkikasta tekstiä,
toisaalta mainio yleisesittely analyyttisen filosofian ongelmista. |
| Sartre: Inho. Tätä ehkä kannattaisi lukea jonkin
eksistentialismikommentaarin kera. |
| Dennett: Miten mieli toimii. Nykyisen mielenfilosofian
esittely. |
| Eino Kaila: Syvähenkinen elämä. Vaikuttavan omakohtainen,
elämänfilosofinen teos analyyttisen filosofian hengessä. |
| Emmanuel Levinas: Etiikka ja äärettömyys. Mannermaisen
filosofian ymmärrettävämmästä päästä. |
| Herbert Marcuse on alan klassikko... ("Yksiulotteinen
ihminen" ja "The Aesthetic Dimension") |
| Heideggerin "Olemisen ja ajan" ns. eksistenssianalyysissä -
sen nykykulttuuria piikittelevä "jokamiehen elämän kuvaus" (joka siis
piirtää esiin juuri tuon epäautenttisuuden) on lukiolaisellekin
aukeava.(Osa 1, IV.27 Everyday Being-one's-Self and the "They" -
alaluvun nimi englanniksi syystä ettei mulla oo himassa sitä suomeksi +
lyhyt katkelma em. pätkästä löytyy Odysseian ykköskurssin
opettajanoppaasta s.248) Suosittelen. Myös tuossa "X for
beginners"-sarjassa ilmestyneessä Heidegger-osassa on aika veikeä esitys
samaisesta asiasta |
| Platonin Faidros (n. 248?) olisi myös tosi hyvä ja
kiinnostava... muistan näheeni yhteyksiä Platonin rakkaus-käsityksen ja
American Beautyn välillä: "there's so much beauty in the world!" Siis
Pidot ja pareminkin Faidros voisivat toimia. Varsinkin nuorten
rakkauskuviossa on platonistisia filosofia jumalallisena hulluutena
piirteitä: kauneus potkaisee liikkeelle rakkauden jonka siivin
olemassaolo näyttää toiselta, todelta. |
| ei esisokraatikkoja (tai siis heidän fragmenttejaan) |
| ei Lucretiusta eikä skolastikkoja. |
| Ei myöskään Spinozaa, |
| Leibnizia tai |
| Humea (sopivasti ja lyhyesti valitsemalla käy) eikä varsinkaan
|
| Kantia. |
| Ei Hegeliä, ei |
| Kierkegaardin "Päättävää epätieteellistä
jälkikirjoitusta", ei |
| Wittgensteinia, ei Heideggeria, ei |
| Quinea tai |
| Davidsonia; ei |
| Foucault'a, ei |
| Levinasta |
| (Derridasta tai |
| Cixous'ta puhumattakaan) eikä edes |
| Serres'tä. Ja se |
| Rawlskin on niin pirun perusteellinen ja pitkäpiimäinen... |
