25. marraskuuta 2009

Yhteistoiminnallisuus filosofiassa (Juha Eerolainen, Etu-Töölön lukio)

Johnson ja Johnson erottavat yhteistoiminnallisuuden vanhoista ryhmätöistä esim. seuraavilla perusteilla:

- Positiivinen riippuvuus (kukaan ei yksin saisi syvennettyä aiheen tuntemustaan, vaan dialektiikkaa luovat muiden kommentit ovat tarpeen)
- Opettaja osallistuu ehtimisensä mukaan ryhmien toimintaan (J & J:n mukaan perinteisessä ei näin toimittu, mikä saataaa kyllä olla kärjistettyä.)
- Heterogeeniset ryhmät
- Ei määrättyä johtajaa, vaan yhteisvastuu
- Vastuu muista ryhmäläisistä

Olen itse pitänyt lähtökohtana sitä, että tutkimusten mukaan opiskelijat oppivat sitä enemmän, mitä enemmän he puhuvat. Miten siis saada mahdollisimman moni puhumaan aiheesta? Perinteisessä opetuskeskustelussa ei kovin moni millään pääse aktiivisesti puhumaan. Sen sijaan pienryhmäpohdinnoissa 75-95% luokasta saattaa olla aktivoituna. Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, miten olen tätä menetelmää käyttänyt: Oppilaat saavat lukea Saarisen kirjasta Sokrates-pätkät ja sitten pohtia ryhmissä. Ensin kerrataan ryhmätyön perussäännöt: (kaikki osallistuvat, kaikkia kuunnellaan, miksi-kysymysten avulla yhä syvemmälle aiheeseen). Periaatteena on tunkeutua kysymyksiin syvälle. Syvyys on tärkeämpää kuin käsiteltyjen kysymysten määrä.

Sitten oppilaat n. 4 hengen ryhmiin pohtimaan kalvokysymyksiä:

Onko Sokrates liian hyökkäävä?
Pitäisikö jokaisen saada olla omien luulojensa varassa, jos ne tekevät onnelliseksi?
Miten nykyaika suhtautuisi Sokrateen kaltaiseen henkilöön?
Ketkä ovat nykyajan sokrateita? Olisiko teistä itse vastaavaan?
Mikä on kritiikin merkitys? Onko yksilöllä oikeus kritisoida toista tämän ajatuksista?

Keitä muita on tuomittu "väärien jumalien palvelemisesta ja nuorison turmelemisesta" tai vastaavasta?
Miksi Sokrates valitsi kuoleman? Tekikö hän oikean ratkaisun?
Mitä tarkoittaa: Sokrates oli filosofi, joka rakasti viisauden etsimistä - ei opettaja, jolla viisaus jo oli?
Sokrates sanoo: "Se, että mitä tottelen jumalaa, on uskoakseni parasta, mitä teille tässä valtiossa voi tapahtua" - Onko hänellä liiankin kova itseluottamus? Arvioikaa Sokrateen väitettä: Vauraudesta ei synny hyvettä, mutta hyveestä syntyy vaurautta.
Miten sokraattinen ihmiskuva eroaa nykyihmisen ihanteesta? Entä median välittämästä ihmiskuvasta?

Toinen esimerkkikalvopohja:

Platonin Valtio

Millainen on hyvä hallitsija?
Mitä oikeudenmukaisuus tarkoittaa? Voidaanko oikeudenmukaisena pitää sitä, että jokainen tekee oman roolinsa yhteyskunnassa hyvin ja saa oman osansa hyvinvoinnista?
Mikä olisi mielestänne parasvaltiomuoto? (demokratia, harvainvalta, yksinvaltius, valistunut diktatuuri)
Mitä mieltä olette Platonin ajatuksesta, että kansalaisten tulee täysin alistua pienen valiojoukon hallintaan?
Mitä mieltä olette väitteestä, että ylempien luokkien jäsenille ei sallita perhe-elämää ja yhteiskunta kasvattaa heidän lapsensa, jotta valtion yhteishenki ei heikkenisi?
Platon sanoo, että filosofien tulisi olla ihannevaltion hallitsijoita. Mitä mieltä olette?

Onko kansa teidän mielestänne kypsä päättämään omista asioistaan? Millaisista asioista pitäisi järjestää kansanäänestys ja millaisista ei? Esimerkkejä!
Mitä mieltä olette Platonin väitteestä, että ihmisten näkemyksiä hyvästä elämästä ei tule ryhtyä kyselemään?
Mitä romaaneja Platonin valtio muistuttaa?

Esimerkki etiikasta:

Heinzin dilemma

Pohtikaa perustellen seuraavia kysymyksiä (miettikää mitä arvoja käytätte perusteina):

Mitä Heinzin pitäisi tehdä?
Onko hänellä oikeus varastaa?
Onko hänellä velvollisuus varastaa?
Muuttuuko tilanne, jos vaimo on nalkuttava akka?
Entä jos Heinz itse on raihnainen vanhus?
Entä jos vaimon tilalla onkin naapuri?
Tai Heinz kuulee sattumalta, että kaupungin toisella laidalla joku on kuolemaisillaan?
Mitä Heinzin pitäisi tehdä, jos kyseessä olisikin lemmikkikoira?
Entä lemmikkirotta?
Entä kellarissa muuten vaan asusteleva rotta?

Jos Heinz ei hanki lääkettä ja vaimo kuolee, onko hän vastuussa vaimon kuolemasta?
Entä apteekkari?

Onko apteekkarilla oikeus toimia niin kuin toimii?
Pitäisikö yhteiskunnan puuttua jotenkin tilanteeseen?
Millaisessa yhteiskunnassa tämä tilanne olisi mahdollinen/todennäköinen/mahdoton?

Ryhmäväittelyt:

 Esimerkkinä materialismi vastaan idealismi:

1. Jaetaan luokka neljän hengen ryhmiin
2. Ryhmät jaetaan jäseniin A, B, C, ja D.
3. Kaikki A:t ja B:t painuvat pois luokasta miettimään perusteita väitteelle: "Ihminen on vain ja ainoastaan materiaa" . C:t ja D:t jäävät luokkaan miettimään tälle vastaväitteitä. Aikaa esim. 5 minuuttia.
- opastuksena miettimiseen:
- omat pääargumentit
- miten vastustaja tulee niihin vastaamaan?
- mitkä ovat vastustajan pääargumentit?
- miten ne kumotaan?
- mikä on vastustajan huono kohta?
4. Kaikki palaavat luokkaan ja ryhmiinsä.
5. Kussakin ryhmässä A ja B esittävät oman väitteensä perustellen kahden minuutin ajan, ilman, että heitä keskeytetään.
6. Vastaavasti C ja D.
7. Muutama minuutti vapaamuotoista väittelyä ryhmissä.
8. Roolien vaihto (siis A ja B vastustavatkin alkuperäistä väitettään), muutama minuutti vapaamuotoista väittelyä.
9. Kukin ryhmä kerää mielestään parhaat argumentit kummastakin kannasta.
10. Parhaat argumentit kerätään yhdessä ja annetaan oppilaiden vielä sanoa oikeita, omia mielipiteitään.

Hyvin on toiminut vastaavalla tavalla Simone de Beauvoirin filosofian yhteydessä väitteen "Naisen asema nyky-Suomessa on alistettu" pohdinta.

Palapelimenetelmä

Esimerkkinä Saarisen kirjasta Aristoteleen jakso.

1. Luokka jaetaan 4 hengen ryhmiin
2. Ryhmät jaetaan jäseniin A, B, C, ja D.
3. Kaikki A:t kerääntyvät yhteen ja opiskelevat yhdessä pohtien Aristoteleen syyt, B:t vastaavasti aktuaalisuus-potentiaalisuus -erottelun, C:t muoto-aines -erottelun, D:t Aristoteleen etiikan.
4. Näistä asiantuntijaryhmistä palataan alkuperäisiin kotiryhmiin.
5. Kukin kirjain opettaa oman alueensa muille ryhmän jasenille.
6. Opettaja kysyy kustakin aiheesta joltain oppilaalta, niin että väärinkäsityksiä ei jää. Jos opettaja kysyy esim. A:lta B:n opettamaa asiaa jne., hän voi nähdä, miten oppi on mennyt perille.