25. marraskuuta 2009

SAKU MANTERE JA YRITYSSETIIKKA
 
 

FETO:n vuosikokouksen jälkeen 11.3.2000 filosofian aineenopettajaksi opiskeleva Saku Mantere piti alustuksen businessetiikasta. Myös teknillisessä korkeakoulussa opiskeleva Mantere ilmoitti tekniikan etiikan kiinnostuksen kohteekseen.

Bisnesetiikan historiaa

Esitelmän aluksi Mantere hahmotteli kaupankäynnin historiaa. Bisneksen juuret löytyvät n. 6000 vuoden takaa sumerilaisilta, mutta ensimmäisenä systemaattisena taloustieteilijänä voidaan pitää vasta Aristotelesta (354-n. 300 eaa.), jonka mukaan on kaksi talouden lajia: 1. oikonomia eli taloudenhoito, joka on tilayhteisön hoitamista, kotitaloudelle välttämätöntä kaupankäyntiä. 2. khrematistike eli rikkauden hankkimistaito on voitontavoittelua, bisnestä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kotitalouden hoitamisen taito (oikonomikê) eroaa voitontavoittelusta siinä, ettei jälkimmäisessä ole lainkaan hyvettä. Mantereen mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että bisnes on "ahnetta tavoittelua".

Kristinuskossa bisneksen harjoittaminen oli pahe. Jeesus tuhosi rahanvaihtajien pöydät Jerusalemin temppelissä, Paavalin ja sittemmin Tuomas Akvinolaisen asenne bisnekseen oli vahvasti kielteinen. Taloudellinen yritteliäisyys hyväksyttiin vasta protestanttisessa kalvinismissa ja ennen kaikkea Adam Smithin (1723-90) teoriassa. An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations (1766) (Kansojen varallisuus. Tutkimus sen olemuksesta ja tekijöistä (teoksen 1. osa, suom. 1933) osoittaa taloudellisen yritteliäisyyden olevan yhteiskuntaa eteenpäin ajava voima. Vasta tällöin suhde khrematistikeen muuttuu positiiviseksi. Sen sijaan varsinainen bisnesetiikka ei ollut oma tutkimuskohteensa filosofiassa Aristoteleen jälkeen ennen 1970-lukua, jolloin amerikkalaiset kiinnostuivat asiasta ja Science & Technology Studies –oppialan osana bisnesetiikasta vähitellen tuli oma alansa. Aikakautta leimasi Alvin Tofflerin ym. visionnit tulevaisuudesta ja näissä ympyröissä myös bisnesetiikkaa alettiin opettaa yliopistoissa. Suomalaisessa filosofisessa kulttuurissa teemaa on tutkittu lähinnä Helsingin käytännöllisen filosofian laitoksella sekä kauppakorkeakoulussa.

Bisnesetiikan teoriaa

Marjaana Kopperi jaottelee yritysetiikan mikrotasoon, yritystasoon ja makrotasoon. Mikrotasolla eli yksilötason kaupankäynnissä etiikan perushyve on "reilu peli" (fair play). Mantereen kertoman anekdootin mukaan suomalaisen talouden vahvan vaikuttajan Casimir Ehnroothin isän periaate kuva hyvin tätä "reilun pelin" periaatetta: bisnesneuvottelusta on molempien osapuolten lähdettävä tyytyväisinä. Mantereen mukaan kiinnostavaa on se, miten tämän tason periaatteet pätevät organisaatioiden tasolla. Onhan selvää, että mikrotason toimijat joutuvat bisneksessä tekemisiin organisaatioiden kanssa. Organisaatioissakin yksilöt toimivat aina suhteessa työnantajaansa. Mikä on raja työnantajan kunnioittamisessa, miten esteettiset tai vaikkapa ympäristöseikkoihin liittyvät kysymykset sekoittuvat organisaatioissa toimivien yksilöiden velvollisuuteen edustaa työnantajansa etua? Käytännössä siis mikrotason hankaluus on se, että yksilöt ovat väistämättä jossakin suhteessa yritystasoon.

Yritystaso on stereotyyppisesti nähty "pahan imperiumina". Tämän tason Kopperi jakaa Mantereen mukaan kahteen arvojen luokkaan: shareholder value eli osakkeenomistajan arvo kiteytyy lauseessa "to hell with the public" eli amerikkalaisessa yrityskulttuurissa tuttu "etiikka" ei paljoa perusta muiden kuin omistajien eduista. Tätä kommentoineen Juha Eerolaisen mukaan asennetta kuvaa se, miten väkeä pannaan pihalle, vaikka voittoa tehdäänkin. Mantereen mukaan stereotyyppinen amerikkalaisjohtaja on valmis tarpeen mukaan irtisanomaan työntekijöitä, mutta lain puitteissa. Stakeholder value (osakkaan arvo) on tuttu esim. Japanista. Tämän asenteen mukaan työntekijöiden etu otetaan huomioon. Pientä keskustelua herätti myöskin Mantereen huomio, että filosofianopettajien työssä voi nähdä tämän lajin ajattelua: filosofia opettaessaan ihmiset ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti ehkäisee shareholder valuen kaltaista asennetta.

Bisnesetiikkaa voi hahmottaa Englannista peräisin olevalla kolmijaolla: triple bottomline –ajattelussa nähdään kolme huomioonottamisen tasoa: talouden, ympäristön sekä sosiaalinen "bottomline". Yritysetiikassa olisi otettava samanaikaisesti huomioon nämä kolme ja jännitteitä muodostuukin juuri näiden välisessä suhteessa: miten ympäristön huomioon ottaminen vahvistaa tai heikentää talouden tasoa? Miten sosiaalisten seikkojen (esim. työllisyys) huomioiminen vaikuttaa kannattavuuteen jne.?

Makrotason keskeinen kysymys on, millainen vastuu yrityksellä on yhteiskunnallisella tasolla. Perinteisten instituutioiden kuten poliisin, armeijan ja koulutuslaitoksen tehtävä on ollut selkeä. Mutta miten esim. kehitysmaissa toimivien yritysten olisi otettava paikallinen kulttuuri ja yhteiskunta huomioon? Olisiko yritysten jollakin tavoin osallistuttava koulutuksen järjestämiseen? Ja siirtyisikö vastuu koko infrastruktuurista tällöin valtioilta firmoille?

Makrotasolla keskeinen tekijä on "tietoyhteiskunta", jonka täsmällisestä sisällöstä ei kuitenkaan ole selvyyttä. Informaatioteknologian kehitys liittyy megatrendimäiseen "globalisaatioon"; "maailma pienenee" teknologian vaikutuksesta. Yritykset kuitenkin tarvitsevat ehjää ja kehittynyttä infrastruktuuria ja Suomenkin nopea nousu informaatioteknologian alalla johtuu korkeatasoisesta koulutusjärjestelmästämme. Nokian menestyksen kautta Suomi näyttää olevan globalisaatiossa selvä voittaja ja kehitysmaat puolestaan häviäjiä. Maailmanlaajuisesti varallisuus on äärimmäisen epätasaisesti jakautunut ja rawlsilainen yksilöiden mahdollisuuksien tasa-arvo ei näytä toteutuvan käytännössä. Informaatioteknologian merkityksen ennusti jo Marshall McLuhan vuonna 1964. [Mantere viittasi tässä nimeltä mainitsematta McLuhanin teokseen Understanding Media. The Extensions of Man (Ihmisen uudet ulottuvuudet, WSOY 1968, suom. Antero Tiusanen)] Yritysten käyttämä lapsityövoima on toisellakin tavalla ongelma. Yleisökommentissa todettiin, että mikäli lapsityövoimaa käyttävät ylikansalliset yritykset poistuisivat infrastruktuurin heikkouden vuoksi, paikallisille jäisi entistä vähemmän.

Kansallisvaltiot näyttävät menettävän valtaa jatkuvasti yrityksille globalisaation kiihtyessä: niiden jäykkä rakenne ei vastaa informaatioteknologian kehitystä. Kansalaisjärjestöt pystyvät kevyemmän rakenteensa vuoksi helpommin vastaamaan globalisaation aiheuttamiin haasteisiin. Mantere ennakoikin juuri kansalaisjärjestöjen nousevan firmojen vallan todelliseksi vastavoimaksi. Amnestyn, Greenpeacen ja muiden järjestöjen rooli korostuu tulevaisuudessa poliittisessa päätöksenteossa. Nähtävästi tähän vastavoiman mahdollisuuteen liittyen Mantere itse sanoi, ettei hän juurikaan haikaile kansallisvaltioiden perään. Yleisökommentissa viitattiin WTO:n Seattlen kokouksen tapahtumiin osoituksena järjestöjen kasvaneesta merkityksestä.

Alustusta seuranneessa keskustelussa pohdittiin bisnesetiikan esittelyn mahdollisuutta elämänkatsomustiedon kursseilla sekä työn käsitteen hämärtymistä: varsinkin oppilaiden lähitulevaisuudessa työ ei ole enää mikään itsestäänselvyys.

Jouni Avelin
 
 
 
 
 
 

Jouni Avelin: YRITYSETIIKKAAN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA:
 
 

Yritysetiikan aatehistoriallista ja filosofianhistoriallista taustaa:

Aristoteles: Politiikka. Aristoteleen teokset VIII (suomentanut A.M. Anttila, selitykset laatinut Juha Sihvola. Gaudeamus, Helsinki 1991)

	Taloustieteen ehdoton klassikko, johon Karl Marx viittaa Pääomassa. Teoksesta löytyy Aristoteleen automaatiota ennakoiva huomautus (1. kirja, 4. luku): mikäli elottomat esineet kykenisivät toimimaan itse, taloudelle välttämätön orjuus olisi tarpeeton. Politiikan 1. kirjan luvuissa 8-11 Aristoteles hahmottelee taloudenhoidon ja rikkauden hankkimistaidon välistä eroa ja kaupankäyntiä. 2. kirjan luvuissa 1-5 Aristoteles kritisoi ankarasti Platonin Valtio-dialogin kommunismia huomauttaen, ettei kommunismissa kukaan ottaisi täyttä vastuuta mistään.
	Jakke Holvas: "Runsaskätisen hyvä elämä. Talouden rajasta Aristoteleella" (Tiede & edistys 1/1999; 1-14.
	Erinomainen ja tiivis esitys Aristoteleen runsaskätisyyden hyveestä.

Max Weber: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki (WSOY, Porvoo – Helsinki – Juva, 1980, 2. painos 1992, suom. Timo Kyntäjä)

Menestyminen maallisessa työssä on kalvinistille merkki Jumalan siunauksesta ja taivasosuudesta. Kannattaa muistaa, että kalvinismista Weber katsoo löytäneensä kapitalismin hengen, ei kaikkia kapitalismin syntyyn vaikuttaneita tekijöitä.

Tapani Hietaniemi: Max Weber ja Euroopan erityistie. Vertailevia sivilisaatiohistoriallisia tutkielmia (Tutkijaliitto, Helsinki, 1998)

Suomen johtava Weber-tutkija tuo esiin oppineissa artikkeleissaan yleisessä keskustelussa unohtuneita seikkoja: esim. eurooppalaisen kaupunkimuodon keskeisen vaikutuksen kapitalismin syntyyn.

Kalevi Tanskanen: Luther ja keskiajan talousetiikka. Vertaileva tutkimus (Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja; 169. Helsinki, 1990)

Korkeatasoinen esitys keskiajan talousetiikasta ja esim. Tuomas Akvinolaisen rahakäsityksistä. Katolisen kirkon ja Lutherin kanta omaisuuteen ja korkoon sekä hintoihin antavat erinomaista taustatukea Weberin esitykseen tutustuvalle.

Yritysetiikan teoriaa:

Marjaana Kopperi: "Liike-elämän etiikka ja talouden globalisaatio" (niin & näin 1/1999; 22-26)

Kopperi on suomalaisen filosofian keskeisin bisnesetiikan teoreetikko. Artikkeli sisältää monia Mantereen alustuksessa esille tulleita seikkoja.

Marjaana Kopperi: "Business Ethics in Global Economy" (http://www.jyu.fi/ejbo/articles/kopperi.html)

Kopperin artikkelin lisäksi tästä verkkojulkaisusta löytyy muitakin bisnesetiikkaa käsitteleviä kirjoituksia (EJBO: Electronic Journal of Business & Organisation Ethics, http://www.jyu.fi/ejbo/index.html)