15. elokuuta 2010

SOLO-taksonomia esseevastauksen arvioinnin apuna

Filosofian ja elämänkatsomustiedon vastaus voi liikkua kuudella eri tasolla: tieto, ymmärtäminen, soveltaminen, analyysi, synteesi ja arvioiminen. Nämä ovat laadullisesti hierarkkisessa järjestyksessä. Tämä erottelu on oikeastaan suunniteltu tehtävien laatimista varten. Opettajan täytyisi pitää huoli siitä, että oppilas ei selviydy pelkillä alemman tason tieto-vastauksilla.

Eräs tapa arvioida vastauksia on ns. SOLO-malli (Structure of the Observed Learning Outcome). Siinä vastaukset on jaettu viiteen eri luokkaan. Huonoin vastaus on ns. esistruktuurisella tasolla. Vastauksessa ei ole paljonkaan asiatietoja ja kysymys on ehkä ymmärretty väärin. Kysymyksen ja vastauksen välillä ei ole selvää yhteyttä. Tällä tasolla on kolme vastaustyyppiä: kieltäytyminen (oppilas pitää tehtävää typeränä eikä suostu paneutumaan siihen, vastauksena "en tiedä"), tautologia (oppilas vastaa vain sen, mitä kysymyksessä itsessään on jo sanottu) ja kolmantena vaihtoehtona arvaaminen (oppilas kirjoittaa jotain mitä mieleen juolahtaa). Esimerkiksi kysymykseen, jossa pitäisi pohtia eettiseltä kannalta terveyskeskusmaksuja, voisi esistruktuurinen vastaus takertua yhteen, vain välillisesti relevanttiin seikkaan: "Jeesuksen työ ja hänen rukouksensa sanomat ovat vaikuttaneet paljon Suomen julkisiin terveyspalveluihin. Ne ovat olleet aikaisemmin lähes maksuttomia."

Yksistruktuurisessa vastauksessa on yksi relevantti seikka. Kysymyksellä ja vastauksella on looginen yhteys, mikä osoittaa, että oppilas on pystynyt pitämään kysymyksen mielessään vastatessaan siihen. Vastauksen aines on kuitenkin satunnaista. Terveyskeskusmaksujen etiikka -kysymykseen vastauksessa ehkä hoksattaisiin huomauttaa, että maksulliset palvelut pidentäisivät kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Muut näkökulmat ja laajempi pohdinta kuitenkin puuttuisivat.

Kolmas taso on monistruktuurinen. Vastauksessa on useita relevantteja seikkoja, mutta niitä ei onnistuta kytkemään yhteen, joten vastaus voi olla luettelomainen. Kaksi tämän tason vastausta samaan kysymykseen saattavat sisältää samat faktat, mutta päätyä eri johtopäätökseen. Esimerkkikysymykseen tämän tason vastauksessa osattaisiin luetella monenlaisia seurauksia ja syitä terveyskeskusmaksuihin. Taloudellinen lamakausi, kalliit peruuttamattomat ajat, köyhien ja lapsien asema sekä hyvinvointivaltion käsite saattaisivat olla esillä.

Suhteutetussa vastauksessa osataan päätellä induktiivisesti opetetun aineiston pohjalta. Tärkeimmät tiedot sisältyvät vastaukseen ja ne osataan yhdistää toisiinsa jonkin periaatteen mukaisesti. Vastauksesta tulee koherentti kokonaisuus, joka selittää kysymyksen ongelman. Se ei kuitenkaan pääse yleistymään laajempiin yhteyksiin vaan liittyy vielä konkreettisiin kokemuksiin. Esimerkkikysymykseemme voisi vastauksessa olla jokin johtava periaate, esim oikeudenmukaisuus tai tasa-arvo, joka sitoo edellisen tason sinänsä relevantit seikat kokonaisuudeksi.

Jatketussa abstrahoinnissa on kysymykseen liittyvä relevantti aineisto toisiinsa suhteutettuna ja lisäksi hypoteeseja. Vastaaja käyttää deduktiota ja induktiota ja osaa yleistää myös mahdollisiin tilanteisiin. Johtopäätökset jätetään auki tai esitellään loogisesti mahdollisia vaihtoehtoja. Vastaus saattaa sisältää jonkin abstraktin selittävän periaatteen, joka ei sisälly opetettuun ainekseen, tästä periaatteesta päättelemisen ja johtopäätösten testaamista annettuun aineistoon. Lisäksi voi olla jonkin analogisen tilanteen tai suhteen pohtimista. Terveyskeskusmaksujen etiikan yhteydessä vastaaja osaisi soveltaa esim. kantilaisen velvollisuusetiikan ja utilitarismin periaatteita relevantteihin ongelmiin. Filosofinen käsitejärjestelmä olisi käytössä selkeyttämässä vastauksen monipuolista pohdintaa.

Jokin tämän tyyppinen periaate tuntuisi sopivan filosofian esseevastausten arviointiin. Näitä eri vastaustasoja voisi pisteyttää vaikka niin, että kuuden pisteen tehtävästä saisi esistruktuurisen tason vastauksella 0-1 pistettä, yksistruktuurisella 1-2, monistruktuurisella 2-3, suhteutetulla vastauksella 3-5 ja jatketulla abstrahoinnilla 4-6 pistettä. SOLO-taksonomia ei ole yksiselitteinen ja selkeä, mutta siinä on kuitenkin jokin pohja, jolta arviointia voi lähteä tekemään. Monet opettajat ovat varmasti intuitiivisesti tämän tyyppisiä arvosteluperiaatteita käyttäneetkin.