Venla Kokko

Käpylän yläasteen koulu

 

Mikä on tärkeää?

 

Luokittelemme mielellämme asiat mielessämme erilaisiin ryhmiin, hyviin ja huonoihin, tärkeisiin ja merkityksettömiin asioihin. Kai se tuo jonkinlaista merkitystä ja järjestystä elämään, että on jotakin, jota pitää tärkeänä, jotain tavoiteltavaa. Niinhän sitä sanotaan, että ilman haaveita ei voi olla onnellinen.

Mikä sitten on tärkeää? Kysehän on jokaisen henkilökohtaisista arvoista ja mieltymyksistä, jotka saattavat vaihdella suurestikin. Toisen elämä on keskittynyt uran ympärille ja toinen taas pitää perhettä tärkeimpänä asiana maailmassa. Rakastunut pitää suhdettaan ja rakastaan tärkeimpänä asiana maailmassa. Kyse on siis hyvin yksilökohtaisesta asiasta, joka saattaa myös vuosien myötä muuttua. Rakastunut kokee eron, ja äkkiä se mikä ennen oli tärkeintä, onkin nyt merkityksetöntä. Jonkinlaiset perusarvot saamme kuitenkin jo nuorena perheessä ja ympäristöstä. Lapsi, joka kasvatetaan ankarasti ja opetetaan kunnioittamaan vanhempiaan pienestä pitäen, kunnioittaa heitä luultavasti koko ikänsä. Tietysti päinvastoinkin voi käydä ja lapsi kehittyä täysin erilaiseksi kuin vanhempansa ja arvostaa täysin erilaisia asioita. Omat arvot, käsitys siitä, mikä on tärkeää, on osa identiteettiä, joka kehittyy kasvaessamme.

Ympäristön ja perheen lisäksi arvoihin voivat vaikuttaa monet muutkin seikat kuten kulttuurierot. Meidän on joskus vaikea ymmärtää toisten kulttuurien arvoja ja tapoja. Myös uskonto erottaa meitä. Monelle uskonto on tärkeä tai jopa tärkein asia ja tämä saattaa ei-uskovaisista tuntua typerältä.

Usein käy myös niin, että asioiden tärkeyden huomaa vasta, kun ne uhkaa menettää. Äkillisesti sairastunut, jolle terveys on ennen ollut itsestäänselvyys, huomaakin asian tärkeyden ja tekee kaikkensa saadakseen sen takaisin. Sotilas joutuu rajuun sotaan ja äkkiä vanhat arvot katoavat, kun jäljelle jää vain halu jäädä henkiin. Näin arvot voivat mullistua hetkessä. Ikävämpi tapaa muuttaa arvoja ovat huumeet. Huumeidenkäyttäjälle ainoa, millä on väliä ovat huumeet, ja niiden takia ollaan valmiita menemään ties kuinka pitkälle.

Länsimaisesta kulttuurista löytyy monenlaisia arvostuksen kohteita. Perusesimerkit ovat kuitenkin varmaan jo edelle mainitut perhe ja työ. Valitettavasti elämämme pyörii yhä enemmän rahan ympärille ja joillekin siitä nousee kaiken ylittävä pakkomielle. Työholisti ei välttämättä silti tee työtä rahan vuoksi vaan on vaan jäänyt koukkuun. Jos elämässä muuten tökkii, voidaan apua hakea työtä tekemällä.

Tärkeät asiat eivät aina välttämättä ole suuria vaan monet arvostavat nimenomaan pieniä asioita ja yksityiskohtia. Sanotaan, että pitää osata arvostaa pieniä asioita, mikä on totta jo senkin vuoksi, että suuria harvemmin saa.

Perheen, ystävien ja suhteen ympärillä monen tavallisen tallaajan elämä varmaan pyörii. Ne ovat eräänlainen ihannearvo, johon jokaisen tulisi tähdätä ollakseen hyvä ihminen. Jos kertoo, ettei arvosta rakkautta, sinua katsotaan paheksuvasti. Pelkästään rahan puolesta taisteleva on ahne ja paheksuttava. Silti jokainen varmasti ainakin salaa mielessään toivoo olevansa miljonääri. Sitä ei vaan sanota ääneen, koska eihän raha meille ole tärkeää.

Kuka sitten määrittelee nämä ihannearvot ja niiden vastakohdat? Kuinka voi tietää, mikä todella on tärkeää, kun erot ovat niin suuria, ja jokainen uskoo juuri omien arvostuksiensa olevan ne oikeat? Minullekin ovat nämä perusasiat tärkeät: perhe, ystävät, rakkaus, oma terveys, opiskelu… (Ja tietenkin sain suurta mielihyvää kun muutama tunti taaksepäin kävin ostamassa uuden kännykän.) Jos joku nyt tulisi väittämään, että kyseiset seikat ovat täysin merkityksettömiä ja, että vaikka oman yrityksen perustaminen on elämän tarkoitus ja tärkein tehtävä. Tietysti sitä ajattelisi, että onpas tyypillä arvot hukassa. Mutta miten me voimme sen loppujen lopuksi määritellä? Eikö ole mahdollista, että tämän henkilön arvot ovat aivan yhtä oikeat kuin meilläkin? Tämän periaatteen mukaan tärkeää voi olla ihan mikä tahansa, kyse on loppujen lopuksi vain ihmisistä ja meidän luomastamme kuvasta mikä on tärkeää ja mikä ei.