





















|
|
Lassi Perämäki
Oulun normaalikoulun
perusaste 0-6,
5-6-luokka
Olisiko maailma olemassa vaikka kukaan
ei tietäisi sen olemassaoloa?
Tämä kysymys on
askarruttanut filosofeja kautta aikojen ja se askarruttaa edelleen.
Kysymys on perustunut uskoon ja toivoon jo vuosisatoja ilman minkäänlaisia
vedenpitäviä todisteita. Monet ovat esimerkiksi pohtineet ikuista
kysymystä: onko tämä vain minun untani ja näenkö vain enteitä siitä, mikä
maailma tulee olemaan? Olemmeko kukaan oikeasti täällä, vai onko maailma
vain meidän haaveemme jonka haluaisimme joskus toteutuvan? Tämä on niitä
klassisia, suorastaan legendaarisia kysymyksiä joihin ei voi vastata ja
joihin vastoin yleistä uskoa aika ei näytä totuutta. Kukaan ei voi koskaan
tietää, mikä meidän maailmamme on, eikä sitä, onko se edes meidän
maailmamme. Aikojemme suurimmat filosofit ovat aina yrittäneet kääntää
hauraita todisteitaan vankkaa totuutta vastaan: sitä ei voi koskaan
tietää, mikä maailma on. Asiasta voidaan hyvinkin olla eri mieltä, ja niin
ollaan aina oltu, ja useimmat sanovat, että niin tullaan aina olemaan.
Mutta onko kuitenkaan näin? Tuleeko joku ehkä saamaan totuuden selville
aikojen lopussa, ja ehkä jos tuleekin, onko liian myöhäistä? Tuhoutuuko
maailmamme, vai ikuisen kysymyksen mukaan: heräämmekö vihdoin unesta, ehkä
karumpaan maailmaan, ehkä unelmiemme paratiisiin, ehkä harmaaseen arkeen
vai värikkääseen vapauteen? Kukaan ei ehkä saa koskaan tietää. Maailman
olemassaolon todistamiseen tarvitaan jotain elämää suurempaa, sitä ei voi
todistaa mikään nykyinen, eikä ehkä mikään tulevakaan. Ehkä sitten, kun
maailmanloppu saapuu, saatamme vihdoin saada selville, onko maailmaa
olemassa, vai onko se edes maailmanloppu, jos maailmaa ei oikeasti
olisikaan.
Myös maailman luomisesta on
ollut useampia eri väitteitä; ja vihjeet johtavat yleensä mitä
ristiriitaisimpiin tuloksiin. Toiset esittävät todeksi alkuräjähdyksen ja
evoluutioteorian ja toiset taas luomisteorian. Mutta todistaako sekään
silti, että maailma olisi oikeasti olemassa? Päädymme jälleen samaan
kysymykseen, jota kuitenkin on tällä kertaa laajennettu: olemmeko me vain
sitä samaa unta, jota kuitenkin olisivat tällä kertaa uneksineet Jumala ja
”alkuräjähdyksen luoja”? Samaa aihetta voisi laajentaa maailman ääriin
asti, eikä siihen silti saataisi välttämättä kunnollista vastausta.
Toisinaan, kun aihetta ajattelee useammasta näkökulmasta voi hyvinkin
päätyä tilanteeseen, jossa haluaisi luovuttaa tutkimustyönsä ja antaa
asian levätä omalla radallaan kunnes siihen jaksaa kiinnittyä jälleen.
Vastustamaton halu ja kiinnostus tutkia maailman olemassaoloa, syntyä ja
tuhoa on saanut monet suurimmat filosofitkin umpikujaan.
"Ihminen on syntynyt
vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa." Näin sveitsiläis-ranskalainen
valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau mainitsi yhdessä hänen kolmesta
suurimmasta sitaatistaan. Hänkin saattoi tällä viitata maailman
olemassaoloteoriaan, tai ehkei. Tätäkin voimme soveltaa tähän jo
hiljattain legendaariseksi muodostuvaan ”uneen” josta hän saattaa
tarkoittaa, että meidän olisi ollut tarkoitus tulla siihen maailmaan josta
luojat, tai luojamme, uneksivat tai uneksii, mutta meidät on kuitenkin
vangittu uneen emmekä saa sitä maailmaa johon meidät luotiin. Jos me
olisimmekin ”unessa”, voisimmeko me herättää ne jotka näkevät unta meidän
maailmastamme? Näiden todisteiden, lainausten ja pohdintojen perusteella
monet päätyvät kuitenkin samaan tulokseen:
”Kysymys maailman
olemassaolosta elää ikuisesti, ja vaikka se ratkaistaisiinkin, joka joskin
on lähes sataprosenttisen varmasti mahdotonta, sitä ei voida unohtaa.”
|