Tämä kysymys on askarruttanut filosofeja kautta aikojen ja se askarruttaa edelleen. Kysymys on perustunut uskoon ja toivoon jo vuosisatoja ilman minkäänlaisia vedenpitäviä todisteita. Monet ovat esimerkiksi pohtineet ikuista kysymystä: onko tämä vain minun untani ja näenkö vain enteitä siitä, mikä maailma tulee olemaan? Olemmeko kukaan oikeasti täällä, vai onko maailma vain meidän haaveemme jonka haluaisimme joskus toteutuvan? Tämä on niitä klassisia, suorastaan legendaarisia kysymyksiä joihin ei voi vastata ja joihin vastoin yleistä uskoa aika ei näytä totuutta. Kukaan ei voi koskaan tietää, mikä meidän maailmamme on, eikä sitä, onko se edes meidän maailmamme. Aikojemme suurimmat filosofit ovat aina yrittäneet kääntää hauraita todisteitaan vankkaa totuutta vastaan: sitä ei voi koskaan tietää, mikä maailma on. Asiasta voidaan hyvinkin olla eri mieltä, ja niin ollaan aina oltu, ja useimmat sanovat, että niin tullaan aina olemaan. Mutta onko kuitenkaan näin? Tuleeko joku ehkä saamaan totuuden selville aikojen lopussa, ja ehkä jos tuleekin, onko liian myöhäistä? Tuhoutuuko maailmamme, vai ikuisen kysymyksen mukaan: heräämmekö vihdoin unesta, ehkä karumpaan maailmaan, ehkä unelmiemme paratiisiin, ehkä harmaaseen arkeen vai värikkääseen vapauteen? Kukaan ei ehkä saa koskaan tietää. Maailman olemassaolon todistamiseen tarvitaan jotain elämää suurempaa, sitä ei voi todistaa mikään nykyinen, eikä ehkä mikään tulevakaan. Ehkä sitten, kun maailmanloppu saapuu, saatamme vihdoin saada selville, onko maailmaa olemassa, vai onko se edes maailmanloppu, jos maailmaa ei oikeasti olisikaan.