Feton opetusministeriölle toimitettu lausunto tuntijakotyöryhmän
mietintöä koskien
Perusopetuksen yleistavoitteet ja
tuntijako
Perusopetuksen yleisten valtakunnallisten
tavoitteiden sekä tuntijaon uudistamista valmistellut työryhmä on
työskennellyt hyvin laaja-alaisesti ja avoimesti. Myös FETO ry on voinut
olla antamassa lausuntoaan, mistä järjestö on kiitollinen. Järjestö myös
panee ilolla merkille, että ehdotuksen perusteluosien tekstissä sen
näkökohtia on ansiokkaasti huomioitu. FETO ry pitää tärkeänä, että
suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja
suvaitsevaisuuden edistämiseksi opetuksessa tulee painottaa eettisiä
sosiaalisia, yhteisöllisiä ja kansalaisen valmiuksia sekä ajattelun
taitoja.
Työryhmä ehdottaa runsaasti valinnaisuutta perusopetukseen. FETO ry:n
mukaan tämä tavoite on tässä vaiheessa muotoiltu tavalla, joka saattaa
vaarantaa perusopetuksen tasa-arvoisuuden. Valinnaisuuden määrä saattaa
olla liiallinen, mutta olennaisempi ongelma on valinnaisuuden
epätäsmällinen muotoilu. Esimerkiksi oppiainekokonaisuudessa yksilö,
yritys ja yhteiskunta ei valinnaisuuden yhteydessä ole millään tavoin
huomioitu sitä, että oppiaineryhmän kaikki aineet (uskonnot ja
elämänkatsomustieto) eivät ole rinnakkaisten aineiden oppilaille
valinnaisia. Miten valinnaisuuden on ajateltu tältä osin toteutuvan?
Konkreettinen parannus tähän on, että valinnaisuuden ja
opetussuunnitelmaohjauksen keskinäistä roolia selkeytetään. Tämän tulisi
tapahtua siten, että paikallinen opetuksen järjestäjä voi järjestää
ainoastaan valinnaiskursseja, jotka liittyvät suoraan
oppiainekokonaisuuden oppiaineisiin tai Opetushallituksen tarkemmin
yksilöimällä tavalla oppiainekokonaisuuden keskeisimpiin yhteisiin
tavoitteisiin.
Työryhmä esittää elämänkatsomusteidon sijoittamista
oppiainekokonaisuuteen Yksilö, yritys ja yhteiskunta.
Oppiainekokonaisuuden nimi on epäonnistunut – varsinkin kun ottaa
huomioon tekstiosassa toistuvan tavoitteen yhteisöllisyyden
lisäämisestä. Markkinatalouden ja yritysmaailman arvot painottuvat
liikaa nimessä. Jos nimi halutaan säilyttää suurin piirtein nykyisen
kaltaisena, se voi olla esimerkiksi Yksilö, yhteisö ja yhteiskunta.
Siten ehdotuksen tekstissä esiintyvät yhteisöllisyyteen,
suvaitsevaisuuteen ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvät arvot tulisivat
paremmin esille.
Elämänkatsomustiedon ja etiikan opetus
Nykyinen katsomusopetuksen malli toteuttaa hyvin kansallisen
lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten velvoitteet. Jotta näin
olisi jatkossakin, tulee oman uskonnon ja elämänkatsomustiedon
tuntimäärä vähintäänkin säilyttää ennallaan (11 vuosiviikkotuntia).
Vuoden -69 viidestätoista tunnista on tultu tasaisesti alaspäin
yhteentoista – ja nyt siis ehdotetaan laskua kymmeneen (8+2). On selvää,
että katsomusopetusta tarvitaan tänä päivänä mieluummin enemmän kuin
vähemmän.
FETO ry pitää perustuslain syrjintäpykälän vastaisena ajatusta, että
elämänkatsomustiedon ja eri uskontojen opetuksen toteuttamiselle
asetetaan erilaiset uskontoon perustuvat rajat; ts. että ns.
pienryhmäisten uskontojen opetuksen toteuttaminen vaatii eri määrän (10)
oppilaita kuin luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon sekä
elämänkatsomustiedon (3) opetusryhmissä. On perusteltua, että voimassa
olevaan kolmen oppilaan sääntöön ei kajota.
Mietinnössä etiikka eriytetään kaikille yhteiseksi uudeksi oppiaineeksi.
Oppilaiden kasvattaminen eettisesti ajatteleviksi hyviksi ihmisiksi on
kasvatuksen tärkein tehtävä. Siinä mielessä etiikan opetuksen lisääminen
on perusteltua. On myös selvää, että suomalaisen yhteiskunnan arvoista
ja normeista löytyy paljon nykyistä enemmän yhteistä ajateltavaa,
keskusteltavaa ja opetettavaa, vaikka eettinen opetus onkin
elämänkatsomustiedossa jo nyt merkittävässä roolissa. On myös hyvin
perusteltua, että tätä filosofisen etiikan opetusta voidaan antaa
kaikille oppilaille yhteisenä. Julkisessa keskustelussa on monelta
taholta esitetty väite, että moraalikasvatus joka ei perustu uskontoon
on ainoastaan relativistista ja deskriptiivistä. Väite on täysin
kestämätön ja ilmeisen epätosi. Tämä näkyy filosofian perinteen lisäksi
kasvattajien arkikäytännöistä – esimerkiksi koulukiusaamisen ja lasten
väkivaltaisen käyttäytymisen estämisessä ei maassamme käytännössä juuri
koskaan vedota uskonnol
liseen auktoriteettiin vaan ihmisten hyvinvointiin sekä koululaitoksen
arvoperustan mukaiseen ihmisoikeusetiikkaan, tasa-arvoon jne.
Toisin kuin työryhmä esittää, etiikan opetus tulisi aloittaa jo
ensimmäisillä luokilla. Etiikan opetus joka alkaa vasta teini-iässä on
auttamattomasti myöhässä. Filosofisen ajattelun opettamisesta lapsille
on saatu maailmalla hyviä kokemuksia. Yleisesti ottaen filosofian
lähestymistavat ovat linjassa uusimman kasvatustieteellisen tutkimuksen
– sekä tuntijakotyöryhmän asettamien yleisten oppimistavoitteiden
(ajattelun taidot, itsetuntemus, osallistuminen, dialogisuus jne.) –
kanssa, mikä puoltaa entistä vahvemmin etiikan tuomista perusopetukseen.
Etiikan luonne uutena yhteisenä oppiaineena jää esityksessä kuitenkin
tarpeettoman avoimeksi. Mitä esimerkiksi tarkoittaa, että “etiikkaa
voidaan opettaa joko osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon
opetusta tai toteuttaa se kaikille katsomusryhmille yhteisesti” (Esitys
s. 146, 182). Onko kyseinen tunti edellisessä tapauksessa kahden eri
oppiaineen tunti yhtä aikaa vai onko se etiikan tunti, jolla on
kummassakin tapauksessa sama opetussuunnitelma, mutta jota jostain
syystä opettaa eri katsomusryhmien oppilaille eri opettaja (vaikka
muistion perustelujen mukaan tunnin tehtävä on edistää katsomusainerajat
ylittävää pohdintaa ja keskustelua)?
Eri uskontoryhmien ja elämänkatsomustiedon opettajakelpoisuuden
antavissa opinnoissa on myös eroja opinnoissa vaadittavan etiikan määrän
ja sisällön suhteen. On vaikea kuvitella, että näillä opinnoilla
voitaisiin taata tasaveroinen etiikan opetus eri oppilaille. Jos
etiikasta tulee oma oppiaine, sillä tulee olla omat tavoitteensa,
tuntinsa ja aineenhallintavaatimuksensa. Nämä vaatimukset on syytä
sopeuttaa yliopistollisiin arvosanoihin. Mikäli koulussa ei ole pätevää
elämänkatsomustiedon opettajaa filosofian arvosanoineen, on tärkeää
toteuttaa täydennyskoulutus, jossa muille nykyisille katsomusaineiden
opettajille myönnetään selkeät korvaavuudet heidän jo suorittamiensa
etiikan opintojen perusteella.
Työryhmä ilmoittaa tarkastelleensa mahdollisuutta tehdä uskonnon ja
elämänkatsomustiedon opiskelu toisilleen vaihtoehtoisiksi kaikille
opiskelijoille, mutta pidättäytyi sitten esittämästä sitä vedoten
mahdollisiin käytännön ongelmiin. FETO ry suosittelee lämpimästi
katsomusaineiden avaamista kaikille ja ihmettelee millaisia nuo
käytännön ongelmat mahtaisivat olla.
Tiivistelmä lausunnon keskeisestä sisällöstä:
- Perusopetuksen tasa-arvoisuuden näkökulmasta paikallista
valinnaisuutta pitäisi rajoittaa esimerkiksi opetussuunnitelmaohjausta
täsmentämällä.
- Katsomusaineiden tunteja ei pidä enää vähentää. Vuoden -69
viidestätoista on tultu yhteentoista ja nyt ehdotetaan kymmentä (8+2).
Eritoten tässä maailmanajassa tämä on vääränsuuntainen trendi.
- Syrjintäpykälän mukaisesti kolmen oppilaan raja on säilytettävä
kaikilla katso-musaineilla. Pienryhmäisten uskontojen ja
elämänkatsomustiedon opetuksen kunnollisessa järjestämisessä on kysymys
vähemmistöjen perusoikeuksien tur-vaamisesta – ja vain marginaalisista
kustannuksista.
- Etiikan opetus pitäisi aloittaa jo alakoulussa – muutoin ollaan
myöhässä: eettisen ajattelun taitoja pitää alkaa opettaa jo aiemmin.
Oppilaslähtöisyys pedagogiassa ei tarkoita relativismia vaan
henkilökohtaisuutta; vuorovaikutteisuutta ja dialogia koulun yleisten
arvositoumusten (ihmisoikeusetiikka) mukaisesti.
- Kansainvälisten ja kotimaisten kasvatustieteen asiantuntijoiden mukaan
koulun kenties merkittävin tehtävä on opettaa ajattelun taitoja
oppilaslähtöisellä ja on-gelmakeskeisellä tavalla samalla kasvattaen
oppilaita suvaitsevuuteen ja eettisyy-teen. Tässä filosofisen etiikan
opetus puolustaa paikkaansa. Feto ry kannattaa lämpimästi
Filosofia-aloitteen uudelleen harkitsemista myös muilta osin.
- Etiikka on filosofiaa. Täten etiikka –oppiaineen opettajien
opetuskelpoisuudesta on laadittava selkeät kriteerit sekä turvattava
mahdollinen täydennyskoulutus. Kouluissa on päteviä elämänkatsomustiedon
opettajia joiden opinnoissa on usein merkittävästi filosofian opintoja.
Heitä ei tule sivuuttaa opettajien valinnassa.
- Katsomusaineissa valinnaisten aineiden tulisi olla kaikille avoimia.
