Olarin lukio vei Sokrates-väittelykilpailun

Ressun joukkue valmistautuu	Nuorten filosofiatapahtuman yhteydessä järjestettiin 16.-17.1.2004 viides lukiolaisten Sokrates-väittelykilpailu. Mukana oli yhdeksän joukkuetta: Etu-Töölön lukio, Helsingin luonnontiedelukio (HLL), Itäkeskuksen lukio, Kallion lukio, Linnankosken lukio, Lohjan lukio, Mäkelänrinteen lukio sekä Ressun lukio.
Väittelyille oli etukäteen annettu seuraavat kymmenen totuuteen liittyvää aihetta, joista jokaiseen väittelyyn arvottiin yksi siten, että kustakin aiheesta voitiin väitellä vain kerran: 1. Totuus on tärkein arvo, 2. Totuus on ikuinen, 3. Totuuden voi tavoittaa tunteella tai uskolla siinä missä järjelläkin, 4. On parempi elää tietämättömänä kuin sellaisten totuuksien kanssa, jotka tekevät elämästä kurjan, 5. Jos joku väittää tietävänsä totuuden, hän vain pyrkii lisäämään valtaansa, 6. Moraali on totuutta ensisijaisempi, 7. Tieto on aina totta, 8. Tiede on paras ja tarkin mittari totuudelle, 9. Politiikassa ei tarvita totuutta, 10. Taide voi tavoittaa sellaisia totuuksia, joita ei muuten voida ilmaista.	Linnankoski miettii strategiaa
Aiheen arpominen	Välieriin seuloutuivat Lohjan lukio ja espoolainen Olarin lukio sekä porvoolainen Linnankosken lukio sekä HLL. Ensimmäisessä välierässä olarilaiset puolustivat menestyksekkäästi väitettä ”Totuuden voi tavoittaa tunteella tai uskolla siinä missä järjelläkin”. HLL puolestaan eteni jatkoon vastustamalla taidokkaasti klassista käsitystä ”Tieto on aina totta”. Loppuottelussa kohtasivat siten kahden luonnontieteisiin painottuvan lukion joukkueet.
Väittelyfinaali oli suuri yleisömenestys. Paasitornin Karl Lindahl -salin seinät pullistelivat väen paineesta ja tunnelma oli käsin kosketeltavan tiheä. Jäljellä oli enää kolme väittelynaihetta, ”Totuus on tärkein arvo”, ” Tiede on paras ja tarkin mittari totuudelle” sekä ” Taide voi tavoittaa sellaisia totuuksia, joita ei muuten voida ilmaista”. Näistä luonnontieteilijät saivat puitavakseen taidetta ja totuutta käsittelevän teesin.	Välierätuomarit Antti Honkanen ja Eino Huotari
Helsingin luonnontiedelukiolla kovat paikat	Olari arvottiin puolustamaan taiteen totuutta, ja joukkue avasikin ovelasti pelin kertomalla sadun tanssivan tuhatjalkaisen hiljaisesta tiedosta. Samalla olarilaiset onnistuivat määrittelemään väittelyn suunnan omille argumenteilleen otolliseksi, eikä HLL:n joukkue hyvistä yrityksistään huolimatta saanut käännettyä tilannetta edukseen. Tuomaristo pohti päätöstä tarkkaan, ja lopulta Olarin lukio julistettiin kilpailun voittajaksi.
Kaikki finalistit palkittiin Ilkka Niiniluodon tieteenfilosofisilla esseekokoelmilla ”Totuuden rakastaminen”, jotka Otava oli lahjoittanut ja tekijä signeerannut. Lisäksi filosofinen aikakauslehti Niin&Näin lahjoitti voittajajoukkueen jäsenille lehtensä vuosikerran sekä toimittamansa julkaisusarjan kirjasia. Palkintojenjaon jälkeen kannattajajoukot tungeksivat olarilaisten ympärillä, ja väittelijät saivat jakaa nimikirjoituksia kuin Idols-tähdet ikään.	Finaali alkamassa
Finaalin yleisöä	Olarin lukion voittoisan joukkueen muodostivat Lauri Halonen, Patrik Laiho, Janne Peltola sekä Jaana Vapaavuori. Helsingin luonnontiedelukiota ansiokkaasti edustivat Thomas Brand, Ilmari Hirvonen, Arttu Leinonen ja Ville Sinisalo.
Voittajat ja tuomarit

Alku- ja välieräväittelyiden tuomaroinnin hoitivat filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat. Loppuottelun tuomareina toimivat Opetushallituksen ylitarkastaja ja YTL:n sensori Pekka Elo, niin ikään sensorina toimiva filosofi Katri Kaalikoski Helsingin yliopistosta ja Humanistisesta ammattikorkeakoulusta sekä Protua edustanut filosofian opiskelija ja toimittaja Perttu Iso-Markku.