Sokrates eli Ateenassa 469399 eKr. Häntä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen eniten vaikuttaneista filosofeista. Sokrates edusti filosofina ihmisyyden ideaalia. Hän oli eettinen kasvattaja, joka halusi osoittaa ihmisille korkeamman elämän päämäärän ja parantaa valtiota siveellisen uudistuksen avulla. Sokrateelta on peräisin omalaatuinen metodi päästä selvyyteen kyselemällä ja tutkimalla kysymyksiin annettuja vastauksia. Menetelmä on pääosin negatiivinen: osoittamalla, miten asiat eivät ole Sokrates halusi vapauttaa ihmiset epäselvistä ja kestämättömistä käsityksistä näennäistiedon hylkäämisen jälkeen ihminen pystyy itse ymmärtämään ongelman ja ratkaisemaan sen.
Yksi Sokrateen keskeisimmistä kysymyksistä oli "Mitä hyvä on?". Häntä kiinnosti hyveellinen elämä; erityisesti hän keskittyi moraalisiin eli poliittisiin hyveisiin. Sokrateen mukaan samojen taitojen tai ammattien osaaminen ei ole kaikille välttämätöntä. Sen sijaan kaikki tarvitsevat poliittista eli moraalista viisautta kyetäkseen elämään rauhassa ja keskinäisessä yhteistyössä. Hyvä ihminen on aina onnellinen, sanoi Sokrates. Hän kierteli Ateenan katuja ja kiusasi ihmisiä hankalilla kysymyksillä. Ihmiset huomasivat, etteivät tienneetkään sitä, minkä luulivat tietävänsä. Sokrateen vastustajat syyttivät häntä nuorison turmelemisesta ja valtion jumalien pilkkaamisesta ja vaativat, että hänet oli vaiennettava niin pian kuin mahdollista hänet oli tuomittava kuolemaan.
Sokrates uskoi, että se, joka toimii oikein, ei voi joutua kokemaan mitään pahaa. Tässä uskossa hän oli yhä, kun hänet tuomittiin samaan tapaan kuin myöhemmin Jeesus Nasaretilainen. Kuolema ei häntä pelottanut. Se oli hänen mielestään joko tajunnan sammumista syvään uneen vailla unennäköä tai siirtymistä korkeampaan olemassaoloon, jossa voisi jatkaa keskusteluja ystävien kanssa. Kummassakin tapauksessa kuolema olisi jotakin hyvää ja voitollista. Sitäpaitsi toisessa maailmassa ihmistä ei tuomittaisi kysymysten esittämisen takia.