FETO aloitti toimintansa v. 1985 aluksi nimellä ETO ry uuden oppiaineen, elämänkatsomustiedon opettajien järjestönä. Jo seuraavana vuonna yhdistyksen nimi ja tarkoitus laajeni kattamaan filosofian opettajat. FETO ry oli syntynyt. Feton historian aikana filosofiasta on tullut lukion yhteinen oppiaine. Feto on täydennyskouluttanut, julkaissut teoksia ja ottanut kantaa. FETO on mahdollistanut myös opettajien yhteistyön ja vuorovaikutuksen toiminnallaan.
Monella tapaa FETOn historia on myös vaikuttamisen historiaa ja pyrkimystä taata katsomusvapauden toteutuminen mahdollisimman hyvin Suomen koululaitoksessa. Tarve yhteiselle edunvalvonnalle on osoittautunut pysyväksi Feton kolmikymmenvuotisen historian aikana. Tässä edunvalvonnassa FETO ry on onnistunut olosuhteet huomioiden hyvin, vaikka usein on tullut mieleen Sisyfoksen urakka.
Järjestön perustaminen ja tarkoitus
Elämänkatsomustiedon opettajat ETO ry perustettiin 28.4.1985 Helsingissä Uudella ylioppilastalolla. Järjestön perustamisen taustalla oli uuden oppiaineen, elämänkatsomustiedon, perustaminen suomalaiseen koulujärjestelmään. Tosin jo 1920-luvulta alkaen kansa- ja oppikouluissa oli mahdollista opettaa uskonnonhistoriaa ja siveysoppia tunnustuksellisen uskonnonopetuksen vaihtoehtona, mutta käytännössä sitä opetettiin hyvin harvoissa kouluissa. 1980-luvun vapautuvassa ja moniarvoistuvassa ilmapiirissä uskontojenhistorian ja siveysopin uskonnollissävytteinen sisältö ei enää vastannut uskonnottomien toiveita eikä kansainvälisten sopimusten edellyttämää uskonnonvapauden laaja-alaista tunnustamista. YK:n ihmisoikeuskomitea oli arvostellut Suomea. Niinpä uutta oppiainetta luomaan asetettiin Kouluhallituksen työryhmä, jonka työn pohjalta uusi oppiaine syntyi. Elämänkatsomustiedosta tuli monipuolinen oppiaine kirkkokuntiin kuulumattomille oppilaille.
Kun uutta oppiainetta esiteltiin Heinolan kurssikeskuksessa uskontojen historiaa ja siveysoppia opettaville, syntyi opettajien keskustelun aikana ajatus omasta pedagogisesta järjestöstä. Elämänkatsomustiedon asemasta koulussa ja opettajien koulutuksesta oltiin huolestuneita. Haluttiin saada järjestö kehittämään oppiainetta ja sen opetusta sekä valvomaan opettajien etua. Niinpä jo huhtikuun lopulla ETO perustettiin elämänkatsomustiedon opettajien valtakunnalliseksi yhdistykseksi. ETO taitaa olla ainoa oppiainejärjestö, joka syntyi jo ennen kuin aineen opetus alkoi kouluissa, sillä virallisesti elämänkatsomustiedon opetus alkoi syksyllä 1985!
Alusta alkaen ETO:n keskeisiksi tehtäviksi tulivat elämänkatsomustiedon opetuksen kehittäminen ja oppiaineen aseman vahvistaminen koulussa, opettajien kouluttaminen sekä yhteydenpito, tiedotus, ainetta opettaviin. Jo ensimmäisen hallituksen aikana yhdistys otti kantaa Kouluhallituksen elämänkatsomustiedon opetuskokeiluihin sekä esitti opetusministeriölle käsityksensä elämänkatsomustiedon opetuksesta ja opettajien koulutuksesta. Myös elämänkatsomustiedosta käytyyn lehtikeskusteluun osallistuttiin.
Alussa yhdistyksen aineelliset resurssit olivat varsin vähäiset. Monessa kunnassa elämänkatsomustietoa ei edes tunnettu oppiaineena tai siihen suhtauduttiin ennakkoluuloisesti. Niinpä alussa tietoa järjestöstä ja elämänkatsomustiedosta saatiin levitettyä erityisesti koulutustilaisuuksien kautta. Niissä hallituksen jäsenet toimivat kouluttajina – ratkaisu, jota käytetään nykyäänkin. Myös jäsentiedote alkoi ilmestyä heti yhdistyksen perustamisen jälkeen. ETO:n toiminta oli alussa pitkälti opettajien yhteydenpitoa ja oppiaineesta tiedottamista.
Pian ETO:n toiminnan käynnistymisen jälkeen havaittiin, että lukioissakin oppiaine oli varsin harvinainen, ja elämänkatsomustiedon opettajat opettivat usein myös filosofiaan. Kun opetettavissa aineissa oli paljon samankaltaisuuksia, todettiin järkeväksi laajentaa järjestö myös filosofian opettajien pedagogiseksi järjestöksi. Samalla haluttiin luoda pohjaa filosofian merkityksen lisäämiseksi suomalaisessa koulujärjestelmässä, jossa sen asema oli muihin maihin verrattuna hyvin vähäinen. Niinpä syyskokouksessa 8.11.1986 yhdistyksen sääntöjä ja nimi muutettiin Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry:ksi. Järjestö otti siis huolehtiakseen myös filosofian asemasta suomalaisessa koulujärjestelmässä. Nykymuotoinen FETO oli syntynyt.
Jäsenistö
FETO:n jäsenistö muodostui aluFETO aloitti toimintansa v. 1985 aluksi nimellä ETO ry uuden oppiaineen, elämänkatsomustiedon opettajien järjestönä. Jo seuraavana vuonna yhdistyksen nimi ja tarkoitus laajeni kattamaan filosofian opettajat. FETO ry oli syntynyt. Feton historian aikana filosofiasta on tullut lukion yhteinen oppiaine. Feto on täydennyskouluttanut, julkaissut teoksia ja ottanut kantaa. FETO on mahdollistanut myös opettajien yhteistyön ja vuorovaikutuksen toiminnallaan.
Monella tapaa FETOn historia on myös vaikuttamisen historiaa ja pyrkimystä taata katsomusvapauden toteutuminen mahdollisimman hyvin Suomen koululaitoksessa. Tarve yhteiselle edunvalvonnalle on osoittautunut pysyväksi Feton kolmikymmenvuotisen historian aikana. Tässä edunvalvonnassa FETO ry on onnistunut olosuhteet huomioiden hyvin, vaikka usein on tullut mieleen Sisyfoksen urakka.
Järjestön perustaminen ja tarkoitus
Elämänkatsomustiedon opettajat ETO ry perustettiin 28.4.1985 Helsingissä Uudella ylioppilastalolla. Järjestön perustamisen taustalla oli uuden oppiaineen, elämänkatsomustiedon, perustaminen suomalaiseen koulujärjestelmään. Tosin jo 1920-luvulta alkaen kansa- ja oppikouluissa oli mahdollista opettaa uskonnonhistoriaa ja siveysoppia tunnustuksellisen uskonnonopetuksen vaihtoehtonsta alkaen osin muista opettajien ainejärjestöistä poikkeavaksi. Ala-asteen opettajien määrä on poikkeuksellisen suuri. Toinen tyypillinen piirre jäsenistössä on se, että suurimmalle osalle FETO:n jäsenistä filosofia tai elämänkatsomustieto on toinen tai kolmas opetettava aine. Monelta opettajalta puuttuu muodollinen pätevyys. Tavallisin filosofian tai elämänkatsomustiedon opettajan pääaine on historia, mutta myös esimerkiksi uskonto ja äidinkieli ovat varsin tavallisia. Kaikki koulun oppiaineet lienevät edustettuina fetolaisten joukossa. Filosofian tultua lukioon pakolliseksi päätoimisten filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien määrä on vähitellen kasvanut.
Nykyään filosofian opettajien panos näkyy merkittävästi FETO:n toiminnassa. Toisaalta myös filosofian merkityksen kasvu koulujärjestelmässä edellytti FETO:n toiminnan ja edunvalvonnan kehittämistä. Filosofian opetusta täytyykin jatkuvasti kehittää voimaperäisesti lukioissa, sillä filosofia kilpailee muiden aineiden kanssa oppilaiden kurssivalinnoista ja ylioppilaskirjoitusten vastauksista.
Edunvalvonta
FETO:n edunvalvontatyö on alusta alkaen ollut hyvin keskeinen osa toimintaa. Kannanotoilla ja kirjelmillä on vaikutettu viranomaisiin niin opetussuunnitelmienkin kuin opettajien ja oppiaineiden aseman osalta. Seuraavassa kartoitetaan muutamia tärkeimpiä edunvalvontaan liittyviä saavutuksia 20 vuoden ajalta.
Ehkä järein keino vaikuttaa tärkeinä pidettyihin asioihin on ollut lausuntojen antaminen ja kannanottojen esittäminen. Niitä FETO:n hallitus on tehnyt lähes vuosittain. Varsinkin silloin kun opetussuunnitelmaa on uudistettu, on järjestö ollut aktiivinen. Niinpä esimerkiksi 1990-luvun alussa FETO otti kantaa tuntijakotyöryhmien esityksiin ja antoi lausunnot perusopetuksen ja lukion elämänkatsomustiedon ja filosofian opetuksen uudistamisesta sekä ylioppilastutkinnon kehittämistyöryhmän mietinnöstä. Samanaikaisesti yhdistyksen aktiivisia jäseniä oli mukana opetussuunnitelmatyössä. Kun vielä jäsenet olivat mukana uuden oppimateriaalinkin laatimisessa, voi sanoa FETO:n vaikuttaneen huomattavasti vuoden 1994 opetussuunnitelmaan. FETO:n kannalta filosofian saaminen lukioihin pakolliseksi oppiaineeksi oli erittäin merkittävä voitto. Suomalaiset lukiolaiset pääsivät samaan asemaan kuin muidenkin sivistysvaltioiden oppilaat: lukiossa on pakko harrastaa edes vähän abstraktia ajattelua ja kehittää omia ajattelutaitoja.
FETO on kiinnittänyt opetusministeriölle antamassaan lausunnossa erityistä huomiota elämänkatsomustiedon opetukseen kouluissa ja päivänavauksiin. Myöhemminkin koulujen päivänavauksista ja uskontokuntiin kuulumattomien oppilaiden asemasta on kannettu huolta, mikä kertoo järjestön pyrkimyksistä tukea elämänkatsomustiedon asemaa kouluissa pelkkää opetusta laajemmin. Elämänkatsomustiedon opettaja on usein koulussa ainoa, joka tuntee kunnolla elämänkatsomustietoa koskevan normiston ja voi puolustaa oppilaidensa etua. Kevät- ja joulukirkkoa korvaavien tilaisuuksien järjestäminen evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoihin kuulumattomille oppilaille kuuluu edelleen useiden elämänkatsomustiedon opettajien palkattomiin työtehtäviin.
Uskonnottomien aseman valvominen ei rajoitu vain kouluihin, vaan yhdistys on seurannut myös esiopetuksen kohdalla uskonnottoman kasvatuksen järjestämistä. Ehkäpä juuri uskonnottomien aseman puolustamisen takia on sekä järjestössä että sen ulkopuolella ajoittain käyty kiivasta keskustelua siitä, saako kirkkoon kuuluva opettaa elämänkatsomustietoa tai sopiiko uskonnon opettaja opettamaan myös elämänkatsomustietoa. Toisaalta on pelätty elämänkatsomustiedon opetuksen olevan jonkinlaista ateismin levitystä.
FETO on niin ikään vaatinut lisää resursseja kouluille elämänkatsomustiedon opetuksen turvaamiseksi lamavuosien säästöpaineiden kurimuksessakin. Kun opetussuunnitelmaa ryhdyttiin jälleen uudistamaan 2000-luvun alussa FETO antoi lausuntoja, osallistui perusteiden laatimiseen, oppimateriaalin tekemiseen. Uutta oli se, että koko jäsenistö pyrittiin aktivoimaan työhön mukaan avaamalla nettiin keskustelupalsta oppiaineiden sisältöjen uudistamistavoitteista. Opetussuunnitelman uudistamisessa näkyi voimakas FETO:n kädenjälki.
Uskonnonvapauslakia uudistettaessa 2000-luvun alkupuolella törmättiin tarpeeseen määritellä tarkemmin elämänkatsomustietoon oikeutettujen oppilaiden asema. Elämänkatsomustieto saatiin (pääosin) rajattua nimenomaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien omaksi oppiaineeksi, ja heidän oikeutensa uskonnottomaan ohjelmaan päivänavauksissa ja koulun juhlissa vahvistettiin. Samassa yhteydessä katsomusaineiden opettajien pätevyysvaatimukset muuttuivat osittain. Katsomusaineiden opettajan ei tarvitse kuulua oppiaineensa uskontokuntaan, sillä kaikki katsomusopetus on tunnustuksetonta. Nykyään aineenopettajilta vaaditaan vähintään 35 opintoviikon opinnot opetettavassa aineessa. Tämä vaatimus on sopusoinnussa FETO:n näkemyksen kanssa, mutta kouluissa opettajien pätevyys on aina aiheuttanut ongelmia. Osittain tämä on johtunut filosofian ja elämänkatsomustiedon resursseista ja asemasta yliopistoissa. Toiminnan alkuvaiheessa yhdistys pyrkikin lisäämään filosofiaa ja elämänkatsomustietoa esimerkiksi avoimessa yliopistossa. Tarvittaessa niin oppiaineita kuin sen opetustakin on esitelty ja puolustettu sanomalehtien palstoilla.
Erittäin tärkeää FETO:n edunvalvontatyössä on ollut päästä mukaan muiden opettajajärjestöjen työhön 1.1.1991 FETO pääsi Opettajien ammattijärjestön ulkojäseneksi. OAJ:n kautta yhdistys on pystynyt vaikuttamaan filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien palkkaus- ja pätevyysasioihin. Myös Pedagogisten opettajajärjestöjen edustustossa (POE) ja Aineopettajaliitossa (AOL) FETO on työskennellyt filosofian ja elämänkatsomustiedon opettamisen kehittämiseksi ja opettajien aseman turvaamiseksi. AOL:n jäseneksi yhdistys pääsi, kun FETO:n puheenjohtaja Arra kirjoitti jäsenanomuksen POE:n seminaarin illallisella ravintolalaskun kääntöpuolelle!
Kansainvälistä edunvalvontaa edustaa FETO:n jäsenyys Kansainvälisessä filosofian opettajain järjestössä (AiPPh) vuodesta 1992 alkaen. FETO on osallistunut varsinkin Itämeren alueen yhteistyöhön. Yhdessä Helsingin yliopiston filosofian laitoksen ja Opetushallituksen kanssa FETO isännöi vuosina 1994 ja 1995 Itämeren maiden filosofian opettajien kollokviota. Pääpaino kollokvioissa oli filosofian opettamisen didaktiikassa. Vuoden 1994 kollokvioon osallistui AiPPh:n henkinen johtaja Luise Dreyer, ja jälkimmäiseen professori Matthew Lipman USA:sta.
Valtakunnallisen edunvalvonnan lisäksi järjestö on aina joutunut puuttumaan myös pienempiin, mutta usein sitäkin hankalampiin paikallisiin kiistoihin. Elämänkatsomustiedon alkuaikoina oppilaiden oikeus elämänkatsomustietoon ei aina toteutunut, ja vielä nykyäänkin opetusjärjestelyissä on joskus toivomisen varaa. Jos uskontokuntiin kuulumattomia oppilaita on vain pari, ei kaikkien koulujen johto aina ota huomioon lain edellyttämällä tavalla heidän oikeuksiaan. Näihin asioihin järjestö on joskus joutunut puuttumaan. Samoin laman aikana houkutus säästää pienen oppiaineen järjestelyistä ja esimerkiksi opettajan täydennyskoulutuksesta on ollut suuri. Vaikka elämänkatsomustiedon opetuksessa onkin selvästi päästy eteenpäin, paljasti Opetushallituksen vuonna 2001 toteuttama katsomusaineiden kansallinen arviointi selvän tarpeen opettajien täydennyskoulutukselle. Kun valtakunnallista oppiaineen täydennyskoulutusta ei ole järjestetty, on FETO pyrkinyt tekemään parhaansa omalla koulutuksellaan. Myös filosofiassa tarve opettajalähtöiseen koulutukseen on ollut ilmeinen.
Koulutus
FETO:n toiminnan toinen kivijalka on opettajien täydennyskoulutus, jossa järjestö pyrkii jatkuvasti vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin. Koulutuksissa on käyty läpi oppiaineiden sisältöjä ja pedagogiikkaa. Alkuvaiheessa tavoitteena oli auttaa opettajia uskonnottoman tapakulttuurin ja ajattelun sekä humanismin opettamisessa. Koululaitokselle nämä aiheet olivat uusia ja vieraita. FETO:lla on ollut tapana järjestää kevät- ja syysvuosikokoukset, ensin mainittu yleensä maaliskuussa ja jälkimmäinen syys-lokakuussa. Kokousasioiden lisäksi tilaisuuksissa on ollut luentoja ja opettajatapaamisia.
Toinen opettajia selvästi koulutukseen houkutteleva tekijä on opetussuunnitelmauudistukset. Vuosikokouksista tähän asti näyttävin järjestettiin 1995 Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla, sillä samalla juhlistettiin FETO:n kymmenvuotista historiaa. Juhlaohjelmaa oli kahdeksi päiväksi, minkä lisäksi julkaistiin juhlakirja Arvot, hyveet ja tieto. Monelle opettajalle on ollut tärkeää, että koulutukset ovat olleet veso-korvaavia.
FETO:n matkat ovat toteuttaneet niin yhdessäoloa kuin koulutustakin. Matkoista tulikin heti hyvin suosittuja. Matkoja on järjesrtetty, Leningradiin, Tartoon, Riikaan, Pietariin, Tukholmaan, Tallinnaan, Kaliningradin ja Vilnaan. Matkaohjelmaan on sisältynyt tutustumista tärkeimpiin matkakohteisiin sekä koulutusta filosofian ja elämänkatsomustiedon ajankohtaisista aiheista. Usein matkoilla on saatu nauttia korkeatasoisista alustuksista.
Fetolaiset ovat matkailleet seitsemän kertaa kaukana Aasiassa Intiasta Mekong-joelle ja Nepaliin. Matkoja valmistelemaan syntyi Itä-Aasian opintopiirien sarja, johon on osallistunut eri vaiheissa noin 60 innokasta matkailijaa. Näillä matkoilla on tutustuttu erilaisiin kulttuureihin ja opittu paljon uutta. Ensimmäinen Aasian matka poiki sekä matkasta kertovan illan jäsenistölle että myös yhteydet Intiaan. Intian Ateistikeskuksen johtaja Lavanam vieraili Suomessa, ja FETO liittyi Indian Skeptics – järjestöön. Nykyään järjestö on kolmen intialaisen yhdistyksen jäsen.
Heti elämänkatsomustiedon tultua kouluihin myös oppilaat alkoivat toivoa ”lisäkoulutusta”, sillä kirkkoon kuulumattomat toivoivat itselleen aikuistumisleirejä rippikoululeirien vastapainoksi. Leirien organisoimiseksi perustettiin Prometheus-leirin tuki ry, jonka yhteisöjäsen FETO on. Monet opettajat ovat toimineet ”Protuleireillä” ohjaajina, ja vielä suurempi määrä on se innostuneiden elämänkatsomustiedon oppilaiden joukko, jotka ovat käyneet ensin leirin ja sitten ryhtyneet toimintaan mukaan apuohjaajina. Prometheus-leirin tuki ry:stä onkin tullut FETO:a laajempi järjestö, ja se järjestää nykyään kymmeniä Prometheus-leiriä vuodessa
Filosofian opetuksen tukemiseen on panostettu. Yhdistyksen kautta on levitetty Filosofiaa lapsille -opetusaineistoa ja muutenkin on pohdittu mahdollisuutta lisätä filosofian opetusta peruskoulussa. Nuorten Filosofiatapahtumaan FETO on osallistunut alusta alkaen tukemalla tapahtuman järjestelyitä – NUFIT:n hallituksessa on FETO:n edustajia – sekä järjestämällä tapahtuman yhteyteen väittelykilpailun. Väittelykilpailu on kouluttanut jo monia lukiolaisia perustelemaan mielipiteensä hyvin ja opettanut väittelytaitoja. FETO:n koulutus ei siis rajoitu vain opettajiin, vaan oppilaillekin tarjotaan koulutusta, ja yhteistyökumppaneiden kautta FETO:n vaikutus ulottuu laajalle. Koulutukseen kuuluvat myös FETO:n vuosikirjat ja julkaisut, joita käytetään muun muassa yliopistoissa oppimateriaaleina ja joista monet opettajat ovat saaneet tietoa oppiaineista. Samalla ne ovat osa FETO:n tiedotustoimintaa.
Muu toiminta
Feto on järjestänyt monenmoista toimintaa, joka on ollut sekä hyödyllistä ja sivistävää että virkistävää. Syksyisin pidetään jo perinteeksi muodostunut suunnitteluseminaari Rastilan leirintäalueella. Näissä tilaisuuksissa kuten monissa muissakin FETON järjestämissä tapahtumissa opettajilla on tilaisuus tuoda esille tärkeinä pitämiään asioita ja ongelmakohtia sekä viettää aikaa yhdessä epämuodollisemmissa yhteyksissä. Monesti tilaisuuksien tärkeää antia on juuri kokemusten vaihtaminen ja yhteyksien luominen muihin oppiaineita opettaviin. Samalla toiminta on ollut tuiki tarpeellista virkistystä opettajille.
Hyvin suosittu on ollut 1990-luvun puolivälistä alkaen järjestetty Immanuel Kant -biljarditurnaus, jonka palkinnoiksi on kehitetty Kant-paitaa ja -sinappia! Vuonna 1998 turnauksessa vieraili tunnettu fyysikko-filosofi Alan Sokal. Tapahtuma ja sen palkinnoksi kehitetty Immanuel Kant -sinappi ovat ylittäneet jopa tiedotusvälineiden uutiskynnyksen!
Tulevaisuus
Entä miltä sitten FETO:n tulevaisuus vaikuttaa? Järjestön asema on tällä hetkellä vakaa ja tunnustettu. Lainsäädännön ja opetussuunnitelmien muutokset vaativat varmasti tulevaisuudessakin laajaa edunvalvontaa, samoin kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääntyminen. Myös filosofiaa ja elämänkatsomustietoa täytyy oppiaineina puolustaa ja kehittää suurempien oppiaineiden ja eri aikojen muotivirtausten, historian turbulenssien, puristuksessa. Kolmen vuosikymmenen historia antaa sille työlle hyvän pohjan.
Fetolaisella yhteishengellä tulevaisuuden haasteet voi kohdata luottavaisin mielin.
Historiikki perustuu Jari Tirkkosen tekstiin ”ETO:sta FETO:on: kaksi vuosikymmentä elämänkatsomustietoa ja filosofiaa. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry 20 vuotta.”