Kategoria: Linjauksia

FETO ry:n kannanotto katsomusopetuksen uudistamisesta käytävään keskusteluun / FETO rf:s ställningstagande till diskussionen om förnyelse av åskådningsundervisningen

FETO ry:n kannanotto katsomusopetuksen uudistamisesta käytävään keskusteluun 

På svenska nedan.

Vuonna 2022 Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi laajan selvityksen katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista. Tämän selvityksen pohjalta muodostettiin katsomusaineiden uudistamista koskeva kehittämisryhmä, joka julkaisi vuonna 2025 loppuraporttinsa. Raportissa ehdotetaan useita hyviä toimenpiteitä, joiden pohjalta katsomusopetusta tulisi kehittää. 

Katsomusopetuksen järjestämisessä ja toteuttamisessa on aina huomioitava oppilaiden yhdenvertaisuuden ja katsomusvapauden toteutuminen. Tämän vuoksi kehittämisryhmän ehdotus katsomusoppiaineen valinnan avaamisesta lukiossa tulisi toteuttaa viipymättä. Muutos parantaisi yhdenvertaisuuden ja katsomusvapauden edistämisen lisäksi yksityisyyden suojaa, kun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta ei tarvitsisi kertoa koulun henkilökunnalle. Lisäksi ehdotamme, että katsomusopetuksen avaaminen laajennetaan koskemaan myös peruskoulua. Vähintään elämänkatsomustieto tulisi olla mahdollista valita oppilaan katsomusaineeksi uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä riippumatta. Nykyisessä järjestelmässä tämä mahdollisuus on vain osalla oppilaista.

Pidämme tärkeänä myös kehittämisryhmän ehdotusta, jonka mukaan oppilas ei voisi olla osallistumatta koulun katsomusaineiden opetukseen tai korvata opetusta oman uskonnollisen yhdyskunnan tarjoamalla opetuksella. Kaikilla oppilailla on oltava yhdenvertainen oikeus saada laadukasta opetussuunnitelman perusteita noudattavaa opetusta ja velvollisuus osallistua koulun tarjoamaan katsomusaineiden opetukseen. 

Viime aikoina yhteisestä katsomusaineesta on käyty vilkasta keskustelua. Mikäli kokonaan tai osittain yhteiseen katsomusopetukseen päädyttäisiin, on nähdäksemme huomioitava ainakin seuraavat näkökohdat:

  1. Katsomukselliset kysymykset ovat uskonnollisia kysymyksiä laajempi ilmiökenttä

Yleissivistävän opetuksen on tarjottava tietoa ja ymmärrystä uskonnoista, niiden tavoista, opeista ja perinteistä. Yhteisestä katsomusaineesta ei kuitenkaan pidä tehdä ensisijaisesti uskontoja käsittelevää tai uskonnon ympärille rakentuvaa reaaliainetta. Katsomusopetuksessa pitää lähteä liikkeelle aiheista, jotka koskettavat oppilaita ja opiskelijoita. Kasvatuksellisena lähtökohtana on silloin se maailma, jossa lapset ja nuoret elävät. Esimerkiksi poliittiset ideologiat, aatteet, alakulttuurit ja populaarikulttuuri tarjoavat olennaisia näkökulmia henkilökohtaiseen katsomukselliseen pohdintaan – kuten uskonnotkin. Katsomusopetuksessa tulisi käsitellä laajasta viitekehyksestä käsin esimerkiksi sitä, miten yksilön identiteetti ja maailmankatsomus rakentuvat, miten media vaikuttaa ajatteluun, mitä ovat oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä sekä kuinka erottaa oikea väärästä ja rakentaa kestävää tulevaisuutta.

  1. Katsomusopetuksen tulee olla monitieteistä

Katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän lailla katsomme, että mikäli yhteiseen oppiaineeseen lopulta päädytään, sen on oltava monitieteinen. Laadukkaassa katsomusopetuksessa hyödynnetään monia tieteenaloja, joiden tulee näkyä oppiaineen sisällössä, lähestymistavoissa ja opettajien koulutuksessa. Uuden oppiaineen taustatieteitä olisivat esimerkiksi kulttuurintutkimus, antropologia, filosofia, uskontotiede ja yhteiskuntatieteet.

  1. Taitotavoitteet ovat olennaisia katsomusopetuksessa

Tiedollisten tavoitteiden lisäksi katsomusopetuksen tulee kehittää erilaisia taitoja, esimerkiksi ajattelu- ja keskustelutaitoja. Yhteisessä katsomusaineessa on löydettävä laajenevan tiedon määrän keskeltä aikaa ja tilaa esimerkiksi ajattelun syventämiselle, eettiselle pohdinnalle sekä keskustelutaitojen harjoittelemiselle. Opetussuunnitelmaa ei saa rakentaa tiedollisesti niin täydeksi, että se häiritsee syventymistä ja oppituntien kiireetöntä ilmapiiriä. Kehittämisryhmä piti tärkeänä, että katsomusopetuksen keskiössä ovat etenkin laaja katsomuksiin liittyvä yleissivistys, eettinen ja ihmisoikeuksiin liittyvä osaaminen, kriittisen ajattelun taidot, dialogi- ja tunnetaidot sekä yksilön kasvua ja elämänkatsomuksen rakentumista tukeva osaaminen. FETO ry tukee näitä ehdotuksia. 

  1. Opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta

Yhteiseen katsomusopetukseen siirtyminen toisi mukanaan tarpeen uudistaa opettajien koulutusta. Lisäksi on ratkaistava kysymys siitä, ketkä olisivat päteviä uutta ainetta opettamaan. Etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa mahdollisuuksia täydennyskouluttautumiseen on kavennettu, pitäisi yhteiseen katsomusaineeseen siirryttäessä turvata opettajien täydennyskoulutus sekä edellytykset tarjota laadukasta ja laaja-alaista opetusta. Asiantunteva oppilaiden moninaisuutta ja oikeuksia kunnioittava katsomusopetus edellyttää opettajalta esimerkiksi eri tieteenalojen ja katsomusten perusteellista tuntemusta. Opettajan on kyettävä opettamaan kriittistä ja eettistä ajattelua sekä vuorovaikutustaitoja. Yhtälailla tärkeää on kyky tunnistaa ja huomioida oppilaiden katsomuksellisia ja kulttuurisia taustoja. Opetusta ei saa tietoisesti tai tiedostamatta toteuttaa enemmistön ehdoilla. Enemmistön tapoja – esimerkiksi juhliin liittyviä rituaaleja, ruokakulttuuria tai uskonnollisia uskomuksia – ei pidä asettaa opetuksessa normiksi, jota oppilaiden oletetaan seuraavan. Opetuksen on vahvistettava opiskelijoiden ymmärrystä eri katsomusten ja kulttuurien sisäisestä moninaisuudesta. Tällä hetkellä kentällä työskentelevät kelpoiset vähemmistöuskontojen opettajat on erityisen asiantuntemuksensa vuoksi tärkeää pitää opetuksen järjestäjien palveluksessa.

Katsomusaineiden uudistamis- ja kehittämistyössä on tärkeää hyödyntää ajankohtaista aiheesta saatavilla olevaa tutkimusta, tietoa ja osaamista, kuten Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemaa selvitystä ja Katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän loppuraporttia. Erilaisia opetusjärjestelyjä on jo kokeiltu Suomen kouluissa ja erilaisten katsomusopetusmallien toteutusta tutkittu monissa muissa maissa. Näistä kertynyt tieto on huomioitava katsomusopetuksen tulevaisuuden suunnittelussa.

Vaikka yhteiseen katsomusaineeseen siirtyminen helpottaisi opetuksen käytännön järjestelyjä, uudistusta ei pidä toteuttaa ensisijaisesti tästä tarkoituksesta käsin. FETO ry painottaa, että katsomusopetuksen sisällölliset ja pedagogiset tavoitteet sekä katsomusopetukseen liittyvät yhdenvertaisuuskysymykset eivät saa jäädä taloudellista ja hallinnollista hyötyä vähemmälle huomiolle. Päinvastoin niiden tulee aina olla opetuksen kehittämisen lähtökohta. Siksi FETO kannattaa ensisijaisesti kehittämistyöryhmän loppuraportissa esitettyjen ehdotusten toteuttamista uuden katsomusaineen luomisen sijaan.

FETO rf:s ställningstagande till diskussionen om förnyelse av åskådningsundervisningen

År 2022 publicerade undervisnings- och kulturministeriet en omfattande utredning om nuläget inom undervisningen i åskådningsämnen och om behoven av att förnya denna undervisning. Utifrån denna utredning tillsattes en utvecklingsgrupp för förnyelsen av åskådningsämnen. Gruppen publicerade sin slutrapport år 2025. I rapporten föreslås flera bra åtgärder som den fortsatta utvecklingen av åskådningsundervisningen borde utgå från.

När åskådningsundervisningen ordnas och genomförs ska man alltid säkerställa att elevernas likabehandling och åskådningsfrihet förverkligas. Därför bör utvecklingsgruppens förslag om att öppna möjligheten att välja åskådningsämne i gymnasieutbildningen genomföras utan dröjsmål. Förutom att ändringen skulle främja likabehandling och åskådningsfrihet skulle den också stärka skyddet för privatlivet, eftersom tillhörighet i ett religionssamfund inte skulle behöva uppges för skolans personal. Dessutom föreslår vi att öppnandet av åskådningsundervisningen utvidgas till att gälla också den grundläggande utbildningen. Åtminstone livsåskådningskunskap bör kunna väljas som elevens åskådningsämne oberoende av tillhörighet i ett religionssamfund. I det nuvarande systemet är denna möjlighet endast tillgänglig för en del av eleverna.

Vi anser också att utvecklingsgruppens förslag, enligt vilket en elev inte ska kunna utebli från skolans undervisning i åskådningsämnen eller ersätta undervisningen med undervisning som ordnas av det egna religionssamfundet, är viktigt. Alla elever ska ha en likvärdig rätt att få högklassig undervisning som följer grunderna för läroplanen, och en skyldighet att delta i den undervisning i åskådningsämnen som skolan erbjuder.

På senare tid har frågan om ett gemensamt åskådningsämne diskuterats livligt. Om man helt eller delvis skulle gå in för gemensam åskådningsundervisning anser vi att åtminstone följande synpunkter måste beaktas:

  1. Åskådningsfrågor utgör ett bredare fält av fenomen än religiösa frågor

Den allmänbildande undervisningen ska ge kunskap om och förståelse för religioner, deras sedvänjor, läror och traditioner. Ett gemensamt åskådningsämne får dock inte i första hand göras till ett realämne som behandlar olika religioner eller byggs upp kring en religion. Åskådningsundervisningen måste utgå från teman som berör eleverna och de studerande. Den pedagogiska utgångspunkten bör då vara den värld där barn och unga lever.

Till exempel politiska ideologier, idéströmningar, subkulturer och populärkultur erbjuder, liksom religioner, viktiga perspektiv för personlig reflektion i livsåskådningsfrågor. Inom åskådningsundervisningen bör man utifrån en bred referensram behandla exempelvis hur individens identitet och världsåskådning formas, hur medier påverkar tänkandet, vad rättvisa och det goda livet är samt hur man skiljer rätt från fel och bygger en hållbar framtid.

  1. Åskådningsundervisningen ska vara tvärvetenskaplig

I likhet med utvecklingsgruppen för förnyelsen av åskådningsämnena anser vi att om man slutligen går in för ett gemensamt ämne, måste detta vara tvärvetenskapligt. I en högklassig åskådningsundervisning utnyttjas flera vetenskapsområden, och dessa ska synas i ämnets innehåll, angreppssätt och i lärarutbildningen. Bakgrundsvetenskaper i det nya ämnet skulle till exempel vara kulturforskning, antropologi, filosofi, religionsvetenskap och samhällsvetenskaper.

  1. Färdighetsmålen är centrala inom åskådningsundervisningen

Utöver de kunskapsmässiga målen ska inom åskådningsundervisningen utvecklas olika färdigheter, till exempel tanke- och diskussionsfärdigheter. Inom ett gemensamt åskådningsämne måste man bland den tilltagande kunskapsmängden finna tid och utrymme för till exempel fördjupat tänkande, etisk reflektion och övning i diskussionsfärdigheter. Läroplanen får inte byggas upp så fullt av kunskaper att det stör möjligheterna till fördjupning och en lugn atmosfär under lektionerna.

Utvecklingsgruppen ansåg det vara viktigt att åskådningsundervisningens kärna framför allt utgörs av en bred allmänbildning om åskådningar, etisk kompetens och människorättskompetens, färdigheter i kritiskt tänkande, dialog- och känslofärdigheter samt kompetens som stöder individens utveckling och formandet av en livsåskådning. FETO rf stöder dessa förslag.

  1. Lärarna behöver fortbildning

En övergång till gemensam åskådningsundervisning skulle medföra ett behov av att reformera lärarutbildningen. Dessutom måste frågan om vem som är behörig att undervisa i det nya ämnet lösas. Särskilt i den nuvarande situationen, där möjligheterna till fortbildning har begränsats, måste man vid en övergång till ett gemensamt åskådningsämne trygga lärarnas fortbildning samt deras förutsättningar att erbjuda högklassig och mångsidig undervisning.

Sakkunnig åskådningsundervisning som respekterar elevernas mångfald och rättigheter förutsätter till exempel att läraren har gedigna kunskaper om olika vetenskapsområden och olika åskådningar. Läraren måste kunna undervisa i kritiskt och etiskt tänkande samt i interaktionsfärdigheter. Lika viktig är förmågan att identifiera och beakta elevernas åskådningsmässiga och kulturella bakgrunder. Undervisningen får varken medvetet eller omedvetet genomföras på majoritetens villkor. Majoritetens seder — till exempel ritualer i samband med högtider, matkultur eller religiösa tro — får inte göras till norm i undervisningen på ett sätt som förutsätter att eleverna följer dem. Undervisningen måste stärka de studerandes förståelse för den interna mångfalden inom olika åskådningar och kulturer. Därför är det viktigt att de behöriga lärare i minoritetsreligioner som för närvarande arbetar i skolan finns kvar hos utbildningsanordnarna på grund av deras särskilda sakkunskap.

I arbetet med att förnya och utveckla åskådningsämnena är det viktigt att utnyttja aktuell forskning, kunskap och sakkunskap i ämnet, såsom den utredning som publicerats av undervisnings- och kulturministeriet och utvecklingsgruppens slutrapport om förnyelsen av åskådningsämnen. Olika undervisningsarrangemang har redan prövats i finländska skolor, och genomförandet av olika modeller för åskådningsundervisning har undersökts i många andra länder. Den kunskap som samlats genom detta måste beaktas när åskådningsundervisningens framtid planeras.

Även om en övergång till ett gemensamt åskådningsämne skulle underlätta de praktiska undervisningsarrangemangen, får reformen inte genomföras i första hand utifrån detta syfte. FETO rf betonar att de innehållsliga och pedagogiska målen för åskådningsundervisningen samt de likabehandlingsfrågor som är knutna till undervisningen inte får ges mindre uppmärksamhet än ekonomisk och administrativ nytta. Tvärtom måste dessa alltid utgöra utgångspunkten för utvecklingen av undervisningen. Därför stöder FETO rf i första hand genomförandet av de förslag som presenteras i utvecklingsgruppens slutrapport i stället för skapandet ett helt nytt åskådningsämne.

FETOn kannanotto katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän loppuraportista

Opetushallitus julkaisi 5.3.2025 katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän loppuraportin, jota oli työstetty vuoden 2022 marraskuusta alkaen. FETO näkee, että monet raportin ehdotuksista ovat tärkeitä ja hyvin perusteltuja. Osa niistä on helposti ja nopeasti toteutettavissa, ja näin pitäisi tehdä räikeiden yhdenvertaisuusongelmien korjaamiseksi.

Yksi ongelmista on, että evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäsenet eivät voi valita, mitä katsomusainetta he opiskelevat pakollisena oppiaineena. FETO yhtyy raportin lausuntoon, jonka mukaan valinnanvapauden epäyhdenvertaisuus tulisi ratkaista lyhyen aikavälin tavoitteena. Raportissa ehdotettu katsomusaineiden valinnan avaaminen lukio-opiskelijoille on selkeä askel parempaan suuntaan, joka pitäisi toteuttaa viivyttelemättä.

Kuten raportissa ehdotetaan, lukio-opiskelijoiden pitäisi saada vapaasti valita opiskelemansa katsomusaine. Valittavissa pitäisi siis olla kaikki uskonnon oppimäärät, joihin on laadittu opetussuunnitelman perusteet, ja elämänkatsomustiedon opetus. Lisäksi jokaisen opiskelijan pitäisi suorittaa vähintään yhden katsomusaineen pakolliset opinnot. Ehdotus islamin ylioppilaskokeen luomiseksi on myös hyvä ja yhdenvertaisuutta edistävä.

Yksilön katsomus ja uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen tai kuulumattomuus ovat hänen yksityisasioitaan. Lukioiden henkilökunnalla ei pitäisi olla mahdollisuutta tarkistaa opiskelijoiden kuulumista uskonnolliseen yhteisöön, eikä jäsenyyden pitäisi olla pääteltävissä heidän suorittamistaan opinnoista. Yhdenvertaisuuden lisäksi uudistus siis parantaisi myös opiskelijoiden yksityisyyden suojaa. Samoin perustein FETO on valmis viemään katsomusopetuksen valinnaisuuden jopa raportin ehdotuksia pidemmälle eli avaamaan valinnaisuuden myös peruskoulussa.

FETO tukee myös raportin ehdotuksia, joiden mukaan katsomusopetuksesta ei pitäisi saada vapautusta, ja sen järjestämisen pitäisi olla koulujen tehtävä. Tämä takaa sen, että kaikki oppilaat ja opiskelijat saavat laadukasta ja opetussuunnitelman perusteita noudattavaa opetusta.

 

Helsingissä 6.3.2023 FETOn hallitus

Opiskelijavalintauudistus aiheuttaa epävarmuutta lukiossa – selvitystä tarvitaan

Opetusministeri Li Anderssonille

Opiskelijavalintauudistus aiheuttaa epävarmuutta lukiossa – selvitystä tarvitaan

 

Keväällä 2020 käyttöön otettava yliopistojen opiskelijavalintauudistus kasvattaa ylioppilaskokeen painoarvoa opiskelijavalinnoissa. Opiskelijavalinnoista päättäminen kuuluu korkeakouluille. Yliopistojen valintakriteereillä on kuitenkin huomattava lukio-opintoja ohjaava vaikutus. Lukiokoulutuksen yleissivistävässä tavoitteessa mikään ei ole muuttunut, mutta lukion arjessa tulevan opiskelijavalintauudistuksen on jo havaittu aiheuttaneen muutoksia. Siksi pidämme välttämättömänä, että laaditaan selvitys yliopistojen pisteytystyökalun vaikutuksesta lukion kurssivalintoihin.

Yliopistojen opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena oli nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluun ja vähentää pääsykoepaineita sekä tarvetta epätasa-arvoistaville valmennuskursseille. Ylioppilaskirjoitusten painoarvon kasvattaminen näyttää kuitenkin johtavan siihen, että nuoret joutuvat tekemään ammatinvalintaansa liittyviä valintoja entistä aikaisemmin. Opiskelijoiden pitää voida luottaa siihen, etteivät jatko-opintomahdollisuudet kapene kohtuuttomasti jo lukion alussa tehtyjen valintojen myötä. Opiskelijoiden on edelleenkin voitava opiskella monipuolisesti niitä aineita, jotka he kokevat tulevaisuutensa kannalta merkityksellisiksi ja joita he ovat motivoituneita opiskelemaan.

 

Yliopistojen pisteytystyökalun taustalla on lukiossa tarjottavien kurssien määrä. Tämä tulkinta on kapea eikä heijasta lukio-opintojen laajuutta ja monipuolisuutta. Joillakin tieteenaloilla sisäänpääsypisteitä saa enemmän muista kuin tieteenalaan liittyvistä oppiaineista. Tulevan opiskelun kannalta olisi hyödyllistä, että opiskelija voisi jo lukiossa keskittyä alaan, jolle aikoo pyrkiä. Koska pisteytystyökalu painottaa tiettyjä aineita, omaan toivealaan keskittyminen saattaa jopa heikentää opiskelijan jatko-opintomahdollisuuksia.

Opiskelijavalintauudistusta koskeva uutisointi ja julkinen keskustelu on vaikuttanut

siihen, että osa opiskelijoista tekee lukion kurssivalintoja virheellisin perustein. Opiskelijoilla ja huoltajilla on oikeus saada oikeaa tietoa opiskelijavalinnoista. Opetuksen järjestäjillä on velvollisuus tarjota sitä ja myös oikaista mahdollinen liikkeellä oleva väärä tieto.

 

Olemme huolissamme siitä, miten opiskelijavalintauudistus ja siihen liittyvä pisteytystyökalu vaikuttavat lukiolaisten kurssivalintoihin, heidän opiskelumotivaatioonsa ja jaksamiseensa. Opiskelijoiden jaksamisongelmien on todettu useissa tutkimuksissa lisääntyneen. Nyt myös ylioppilaskokeisiin liittyvä paine on lisääntynyt. Opettajatkin uupuvat, koska lukiota koskevat uudistukset seuraavat toisiaan tiheään tahtiin. Suomalaisen lukiokoulutuksen laadun varmistamiseksi on tärkeää, että yliopistojen pisteytystyökalun vaikutus lukion kurssivalintoihin selvitetään.

 

Helsingissä 25.10.2019

 

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry

Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry

Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry

Kotitalousopettajien liitto ry

Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry

Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry

Äidinkielen opettajain liitto ry

Feton hallituksen lausunto lukioasetuksesta

FETO kiittää mahdollisuudesta kommentoida lukioasetusta ja katsoo, että se on monin osin onnistunut.

Erityisen tärkeää on, että lukioasetuksessa oppiaineiden pakollisuus säilyy nykyisenä, koska se varmistaa lukion aseman yleissivistävänä oppilaitoksena. Käyttöön otettava pisteytystyökalu yliopistojen opiskelijavalinnoissa asettaa oppiaineet eri asemaan, ja vähäisille pisteille jätettyjen aineiden tulevaisuus voidaan turvata vain pakollisin opinnoin. Samalla taataan se, että kaikki opiskelijat saavat lukiosta riittävän laaja-alaiset tiedot ja taidot, joita tarvitaan niin jatko-opinnoissa, työelämässä kuin yhä monimutkaisemman yhteiskunnan kansalaisena.

Valinnaisia opintoja on kolmasosa, mikä on FETO:n mielestä sopiva määrä: se tarjoaa mahdollisuuden omiin opintopolkuihin yhteisen sivistyspohjan vaarantumatta.

FETO kannattaa lukioasetuksen kirjattua opintopisteisiin siirtymistä. Nykyisiä kursseja ei kuitenkaan pidä pilkkoa pienemmiksi yhden opintopisteen paloiksi. Kurssien pilkkominen lisäisi sirpaloitumista, josta lukiouudistuksessa pyritään eroon.

Ei pidä myöskään rakentaa sellaisia opintokokonaisuuksia, joissa yhdistellään pieniä paloja eri oppiaineista, koska ylioppilaskokeet ovat vahvasti oppiainepohjaiset. Eri oppiaineita yhdistelevissä opintojaksoissa myös koulukohtaiset erot voisivat kasvaa suuriksi, mikä vaarantaisi opiskelijoiden yhdenvertaisuuden. Samalla heikentyisi opiskelijoiden oikeus sellaiseen opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, jonka tavoitteiden hallintaa ylioppilaskoe mittaa.

FETO pitää tärkeänä, että riittävä lähiopetuksen määrä säilyy. Nykyisiä kursseja ei pidä jakaa kahdeksi opintopisteeksi esimerkiksi niin, että toinen piste suoritetaan itsenäisenä opiskeluna. Myöskään opetussuunnitelmien laatimista yhden pisteen tarkkuudella FETO ei kannata, koska se lisäisi opintojen silppuisuutta.

Sen sijaan FETO katsoo, että nykyistä isompia kokonaisuuksia voisi rakentaa saman oppiaineen sisällä, esimerkiksi yhdistämällä filosofian pakolliset kurssit yhdeksi neljän pisteen opintojaksoksi.

FETOn mielestä ilmeinen ongelma on se, että ylioppilastutkinnossa reaaliaineita ei pidetä vaativan oppimäärän aineina. Tämä yhdessä muiden reformien kanssa tarpeettomasti nostanee lukiolaisen kynnystä valita reaaliaineiden syventäviä kursseja.

Nyt tehtävien uudistusten seuraukset ovat osin ennustamattomia. FETO ehdottaakin, että lukiota, ylioppilastutkintoa ja yliopistojen opiskelijavalintaa koskevien uudistuksien vaikutuksia seurataan tarkasti, ja tähän työhön asetettaisiin seurantatyöryhmä, jossa on laaja aineenopettajaedustus.

FETO toivoo, että elämänkatsomustieto avattaisiin kaikille opiskelijoille. Tämä parantaisi yhdenvertaisuutta (tällä hetkellä uskontokuntiin kuulumaton saa osallistua evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen) ja lisäisi lukion opiskelijoiden valinnanvapautta, kun jokainen voisi valita yksilöllisen opintopolkunsa uskonnon ja elämänkatsomustiedon väliltä.

FETO haluaa kiinnittää huomiota uuden opetussuunnitelman aikatauluun. LOPS 2021 tulee käyttöön vain viisi vuotta edellisen opetussuunnitelmareformin jälkeen, ja uusia opetussuunnitelmia aletaan laatia tilanteessa, jossa edellisiä ei ole edes täysipainoisesti otettu käyttöön.

Tästä seuraa monia ongelmia. Edellisistä opetussuunnitelmista ei ole ehditty kerätä järjestelmällisesti kokemuksia, joiden pohjalta uusia voitaisiin laatia. Nopea uudistustahti lisää opiskelijoiden oppimateriaalikustannuksia, ja uusien opetussuunnitelmien mukaisten oppimateriaalin tekemisessä on kohtuuton kiire. Ylioppilaskirjoitukset joudutaan laatimaan pitkän aikaa kahden eri opetussuunnitelman pohjalta. Tiheästi toteutetut uudistukset heikentävät myös opettajien mahdollisuutta keskittyä opetuksen pedagogisen kehittämiseen, kun aika ja energia menevät paikallisten opetussuunnitelmien kirjoittamiseen.

FETO katsoo, että opetussuunnitelmaa tulisi uudistaa noin joka kymmenes vuosi. Opetuksen sisältöä ja menetelmiä on mahdollista päivittää kaiken aikaa valtakunnallisten opetussuunnitelmien muuttumatta. Niin opiskelijat kuin opettajatkin toivovat lukioihin työrauhaa ja mahdollisuutta keskittyä perustyöhön jatkuvan uudistusrumban sijaan.

FETO ry:n lausunto lukion tuntijakokokeilusta

Opetusministeriö on käynnistämässä lukion tuntijakokokeilua, joka lisää merkittävästi reaaliaineiden valinnaisuutta.

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien järjestö Feto kannattaa lukioihin hyväksyttyä tuntijakoa, joka astuu voimaan syksyllä 2016, ja pitää tuntijakokeilua monin tavoin ongelmallisena.

Kokeilua perustellaan valinnanvapauden lisäämisellä. Todellisuudessa valinnanvapaus kuitenkin kapenisi, koska varsinkin pienissä lukioissa osa oppiaineista hiipuisi eikä varsinkaan syventäviä kursseja järjestettäisi. Kokeilu lisää epätietoisuutta opiskelijoiden keskuudessa, koska kurssien toteutuminen on epävarmaa. Tämä lisää myös alueellista epätasa-arvoa.

On irvokasta, että samalla kun puhutaan oppiainerajojen ylittämisen tärkeydestä, ilmiöpohjaisuudesta ja laaja-alaisen ymmärryksen tärkeydestä, lukio-opintoja halutaan kapeuttaa ja yksipuolistaa.

Erityisen ongelmallinen kokeilu on filosofian ja psykologian osalta, koska niitä ei opiskella peruskoulussa. Vaikka opinto-ohjaukseen kiinnitettäisiin aiempaa enemmän huomiota, esimerkiksi filosofian luonne ei avaudu ilman filosofian opetukseen osallistumista.

Käytännössä filosofia kuihtuisikin lukiosta. Tämä olisi vastoin niitä tavoitteita, joita nykylukiolle on annettu. Lukion tehtävä on antaa yleissivistystä, ja opetusministerinkin mukaan yleissivistykseen ”kuuluu kyky ajatella monipuolisesti, hahmottaa kokonaisuuksia ja havaita asioiden yhteyksiä”.

Juuri tähän filosofia valmentaa. Uudessa opetussuunnitelmassa filosofian peruskurssissa painottuvat ajattelun taidot, argumentointi ja kyky erottaa perustellut väitteet perustelemattomista. Jo nykyistä mediailmapiiriä ajatellen olisi tärkeää, että kaikki kävisivät tämän kurssin.

Myös eettinen pohdinta kutistuu olemattomiin tuntijakokeiluun osallistuvissa lukioissa. Uudessa opetussuunnitelmassa etiikan opiskelu keskittyy pakolliselle filosofian toiselle kurssille. On todennäköistä, että kokeilulukioissa valtaosa opiskelijoista ei lukion aikana opiskelisi lainkaan etiikkaa, vaikka koulutuskeskustelussa muuten korostetaan yhteisen arvojen ja moraalin pohdinnan merkitystä.