Lausunto lukiokoulutuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa valmistelevan työryhmän esitykseen.

OKM064:00/2012

 

Yleistä

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry on tutustunut tuntijakoehdotuksiin ja katsoo, että mallit A ja B eivät ole käyttökelpoisia. Jo nyt ylioppilastutkinnon ainereaali on vinouttanut pahasti reaaliaineiden opiskelun, ja yhteisten pakollisten kurssien poistaminen olisi mahdollisimman väärä ratkaisu, koska se pahentaisi epätasapainoa entisestään. Annetuista vaihtoehdoista Feto pitää parhaana C-mallia, mutta sekin vaatii korjauksia.

 

Valinnanvapaus ja yleissivistys

A- ja B-mallien valinnanvapaus johtaisi moniin ongelmiin. Se romahduttaisi yleissivistyksen, koska lukion voisi läpäistä opiskelematta esimerkiksi historiaa, biologiaa, fysiikkaa ja filosofiaa. Valinnaisuus pakottaisi nuoret liian varhain tekemään tärkeitä tulevaisuutta koskevia valintoja. Yhteisöllisyys kärsisi yhteisten opintojen vähetessä. Opiskelun ja työelämän sukupuolittuminen vahvistuisi. Pienet aineet saattaisivat näivettyä kokonaan ainakin pienissä lukioissa.

Valinnanvapaus ei ole koulutuksen sisällössä itseisarvo, mutta yleissivistys on. Nykylukiota on arvosteltu pirstaleiseksi, koska kaikki opiskelevat useita eri aineita. Se kuitenkin tuo laajaa yleissivistystä, kasvattaa ymmärrystä ja antaa välineitä tulevalle oman alan valinnalle.

Liian pitkälle viety valinnanvapaus johtaisi varhaiseen lokeroitumiseen. Pitää muistaa, että myös insinööreillä on hyvä olla humanistista yleissivistystä, eivätkä luonnontieteet saa olla vieraita humanisteille. Näyttääkin siltä, että pirstaleisuutta käytetään vain pakollisuuden synonyyminä.

Työryhmä haluaisi kasvattaa lukiolaisia ajatukseen, että sellaisia asioita ei tarvitse opiskella, joista ei sillä hetkellä satu pitämään. Esimerkiksi työelämää ajatellen tällainen asenne on selvästi haitallinen.

Työryhmä on hahmottanut oppiaineet suppeasti, vaikka monien lukion reaaliaineiden taustatieteissä käsitellään laajoja kokonaisuuksia. Ainakin filosofiassa, historiassa, elämänkatsomustiedossa ja uskonnossa voidaan oppiaineen näkökulmasta tarkastella periaatteessa koko todellisuutta. Sen sijaan tuntijakotyöryhmän ehdottamissa teemaopinnoissa oppiaineita laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen näyttää jäävän arkiajattelun varaan: valitaan jokin arkiajattelun käsite ja käsitellään sitä eri tieteiden lähtökohdista. Tämä on ongelmallista. Millä perusteella laajempi teema ylipäätään valittaisiin?

Eri oppiaineiden asema

A- ja B-malleissa olisi hyvin omituista, jos lakiteknisistä syistä ainoiksi pakollisiksi reaaliaineiksi jäisivät uskonto/elämänkatsomustieto ja terveystieto. Uudistus jäisi irvokkuudessaan historiaan.

A- ja B-mallien kaikille pakolliset esittelykurssit johtaisivat käytännössä tyhjäkäyntiin verrattuna siihen, että aineista opiskeltaisiin suoraan yhteiset peruskurssit, jotka tarjoavat sekä sisältöosaamisen että aineen esittelyn.

Erityisen tärkeää on säilyttää kaikille yhteiset peruskurssit sellaisista oppiaineista, joita ei peruskoulussa opiskella. Muuten ainevalintoja tehdään lähinnä mielikuvien, ei tiedon pohjalta. Paraskaan opinto-ohjaus ei voi avata esimerkiksi filosofian luonnetta sitä opiskelemattomalle.

Filosofia on lukiossa alkavana oppiaineena merkittävä, koska se valmentaa ajattelutaitoihin, argumentointiin, perusteltujen väitteiden erottamiseen perustelemattomista sekä eettisten kysymysten pohdintaan. Filosofian luonteeseen kuuluu integroiva, oppiainerajat ylittävä ilmiöiden tarkastelu. Kriittisen ajattelun taidot ja kokonaisuuksien hahmottaminen ovat yhä tärkeämpiä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Filosofian potentiaalia tällä saralla ei ole varaa jättää käyttämättä.

Kaikissa malleissa hyvää on se, että uskonto ja elämänkatsomustieto (ET) säilyvät omina oppiaineinaan. Aineiden erilaisuuden vuoksi niiden yhdistäminen olisi vaikeaa. ET:n asemaa pitäisi kuitenkin vahvistaa niin, että opiskelija voisi valita sen uskontokunnastaan riippumatta. ET ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn katsomukseen, eikä sen opetuksen katsota nykyisenkään käytännön mukaan loukkaavan kenenkään uskonnonvapautta.

ET on laaja-alainen oppiaine, jossa eri aineiden integraatio ja ainerajojen ylittäminen on luontevaa. ET-opetus ankkuroituu moniin eri tieteenaloihin, kuten historiaan, psykologiaan, sosiologiaan, filosofiaan, antropologiaan, uskontotieteeseen, estetiikkaan, biologiaan, fysiikkaan ja mediatutkimukseen. ET on otteeltaan aidon ilmiöpohjaista. Hyvä ja monipuolinen katsomusopetus kasvattaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä ääri-ilmiöitä vastaan, lisää suvaitsevuutta sekä antaa kulttuurista ja katsomuksellista yleissivistystä.

 

Korjaukset C-malliin

Feto ehdottaa, että annetuista vaihtoehdoista lukion kehittämisen lähtökohdaksi valitaan C-malli, kuitenkin seuraavin parannuksin:

Elämänkatsomustieto avattaisiin kaikkien valittavaksi, ja sen pakolliset opinnot koostuisivat kahdesta kurssista, jotka vahvistaisivat ja kehittäisivät opiskelijoiden omaa identiteettiä sekä kulttuurista ja katsomuksellista yleissivistystä. Ensimmäinen kursseista olisi ”elämänkatsomus ja hyvä elämä” ja toinen ”katsomukset ja kulttuurit”. Näistä etenkin jälkimmäinen soveltuisi hyvin myös oman uskonnon opiskelijoille. Lisäksi tarjolla olisi kolme syventävää kurssia.

Lukiolaisten ajattelutaitojen ja eettisen kasvatuksen turvaamiseksi filosofian pakollisten kurssien määrä olisi yhden sijasta kaksi, minkä lisäksi olisi tarjolla kaksi syventävää kurssia. Ensimmäinen pakollinen filosofian kurssi olisi teemaltaan ”tieto ja argumentaatio”, toinen ”arvot ja etiikka”. Tällaiset kurssit tukisivat esimerkillisesti lukion uudistustyön keskeisiä tavoitteita: oppiaineiden integraatiota, kriittisen ajattelun kehittämistä sekä yleissivistystä. Samalla ne auttaisivat hahmottamaan niin luonnontieteellisten kuin humanistis-yhteiskunnallisten oppiaineiden peruskysymyksiä.

Pakollisten kurssien määrää tulisi nostaa monissa muissakin oppiaineissa yhdestä ainakin kahteen, mikäli lukiokoulutuksen yleissivistävästä tehtävästä halutaan pitää kiinni.

 

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry

Ukri Pulliainen, puheenjohtaja

 

Liite: Lausunnon keskeinen sisältö

1. Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry esittää, että annetusta vaihtoehdoista lukion kehittämisen lähtökohdaksi paras on C-malli, jota tulee kuitenkin korjata.

Kaikille yhteiset peruskurssit antavat yleissivistystä, jonka jakaminen on lukion perustehtävä. Samalla ne tarjoavat oppiaineen esittelyn aineista, joita peruskoulussa ei lueta. A- ja B-mallien liian pitkälle viety valinnanvapaus johtaisi mm. seuraaviin ongelmiin:

– se romahduttaisi yleissivistyksen, koska opinnot kaventuisivat ja lukion voisi läpäistä opiskelematta esimerkiksi historiaa, biologiaa, fysiikkaa ja filosofiaa

– se pakottaisi nuoret liian varhain tekemään tärkeitä tulevaisuutta koskevia valintoja

– yhteisöllisyys kärsisi yhteisten opintojen vähetessä, opiskelijoiden lokeroituminen lisääntyisi ja opiskelun ja työelämän sukupuolittuminen vahvistuisi

– A- ja B-mallien pakolliset reaaliaineryhmien esittelykurssit olisivat tyhjäkäyntiä verrattuna siihen, että aineista opiskeltaisiin yhteiset peruskurssit, jotka tarjoavat sekä sisältöosaamisen että aineen esittelyn

– A- ja B-malleissa pienet aineet saattaisivat näivettyä kokonaan ainakin pienissä lukioissa

2. Filosofia tulee säilyttää kaikille yhteisenä oppiaineena, koska sen sisällöt vastaavat lukiouudistuksen tavoitteita: ajattelutaitojen kehittämistä ja eri oppiaineiden integrointia.

Filosofia valmentaa kriittiseen ajatteluun, argumentointiin, perusteltujen väitteiden erottamiseen perustelemattomista ja eettisten kysymysten pohdintaan. Filosofian luonteeseen kuuluu integroiva, oppiainerajat ylittävä ilmiöiden tarkastelu. Ajattelutaidot ja kokonaisuuksien hahmottaminen ovat yhä tärkeämpiä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Filosofian potentiaalia tällä saralla ei ole varaa jättää käyttämättä. Filosofia auttaa myös hahmottamaan niin luonnontieteellisten kuin humanistis-yhteiskunnallisten oppiaineiden peruskysymyksiä.

Filosofian säilyttäminen kaikille opiskelijoille yhteisenä oppiaineena on tärkeää myös siksi, että peruskoulussa sitä ei opiskella. Muuten aineen valinta ei perustuisi tietoon vaan mielikuviin. Opinto-ohjauksella ei voi korjata tätä ongelmaa.

3. Kaikissa malleissa hyvää on se, että uskonto ja elämänkatsomustieto (ET) säilyvät omina oppiaineinaan. ET:n tulisi kuitenkin olla kaikkien valittavissa, koska se ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn katsomukseen eikä siten loukkaa kenenkään uskonnonvapautta.

ET on laaja-alainen oppiaine, jossa eri aineiden integraatio ja ainerajojen ylittäminen on luontevaa. Sen opetus ankkuroituu moniin eri tieteenaloihin, kuten historiaan, psykologiaan, sosiologiaan, filosofiaan, uskontotieteeseen, antropologiaan, biologiaan, fysiikkaan ja mediatutkimukseen. Hyvä ja monipuolinen katsomusopetus kasvattaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä ääri-ilmiöitä vastaan, lisää suvaitsevuutta ja antaa kulttuurista yleissivistystä.

4. Feto ehdottaa C-malliin seuraavia parannuksia:

a) Elämänkatsomustiedon opiskelun tulisi olla mahdollista kaikille uskontokuntiin katsomatta, ja sitä tulisi opiskella vähintään kaksi kurssia: ”elämänkatsomus ja hyvä elämä” sekä ”katsomukset ja kulttuurit”. Näistä etenkin jälkimmäinen soveltuisi hyvin myös oman uskonnon opiskelijoille.

b) Filosofian pakollisia kursseja pitäisi olla yhden sijasta kaksi. Ensimmäinen olisi teemaltaan ”tieto ja argumentaatio”, toinen ”arvot ja etiikka”. Ne tukisivat oppiaineiden integraatiota, kriittisen ajattelun kehittymistä ja yleissivistystä sekä auttaisivat hahmottamaan niin luonnontieteellisten kuin humanistis-yhteiskunnallisten oppiaineiden peruskysymyksiä.

c) Myös useimpiin muihin reaaliaineisiin tulisi lisätä kaikille yhteisten pakollisten kurssien määrää, jotta lukiokoulutuksen yleissivistävästä tehtävästä voidaan pitää kiinni.